Tästä se
alakaa,
uusi päivä
aikainen herätys,
aamupuuro,
kahvia,
evväät pelikentälle,
juomaakin.
🙂
Ei vielä
kettään kentän
parkkipaikalla,
oon eka,
kisajännitystä
ilimassa,
varmaan muillakin.
🙂
Pakkailen
evväät bägiin,
juomiakin
tarpeeksi mukana,
ettei vaan ala janottamaan.
🙂
Muitakin alkaa
ilmaantua pelipaikalle,
käyn maksamassa
kisamaksun,
hyvä mieli,
hymmyilen.
🙂
Ensimmäiset
harjoituslyönnit
rangella,
hyvin tuntuu
pallo lentävän,
kori tyhjenee
hetkessä,
iloiset ilimeet
muillakin kasvoilla,
ei ennää tietoakaan
tuosta
kisajännityksestä.
🙂
Äkkiä harjoittelemaan
puttia,
kokkeilemaan palloja,
millä tännään pellaisi.
🙂
Hyvin luistaa pallot,
kenttämestari onnistunut
työssään,
aikaisin aamusta.
🙂
Kisakierros
etenee hienosti,
kerrankin kulukee,
ei ole turhaan
joka päivä
raahautunut kentälle
vaikka on kuinka väsyttänyt.
🙂
Hymyssä suin
puttaan viimeisen puttini,
mitali tullee,
tiiän sen,
kun nostan
pallon taskuun
ja
kättelen pelikaverit.
🙂
Mutta
palkintojen jaot
saa jäädä,
kiire jo ajamaan
hakemaan äitiä
monen sajan kilometrin
päästä,
äkkiä siis kottiin,
suihkuun, vaatteiden vaihtoon
ja
tienpäälle.
🙂
Vähän väsyttää,
näläkäkin,
ei aamuiset evväät
ennää
vaikuta mahassa,
pakko ostaa
matkalta
jäätelötötterö,
kun
mainostavat
niin nätisti matkan varrella
tien poskessa.
🙂
Maha tykkää,
niin,
jäätelöstä meinaan,
ei tainnut olla
laktoositonta,
onneksi ajelen
yksikseni.
🙂
Perillä ollaan,
kahvin tuoksu
tuntuu ulos asti,
mummulan muistot
tulevat mieleen,
kun
astun autosta ulos
ja
muistelen
miten lapsena
vietin kaikki kesäni
näissä maisemissa,
tämän talon pihalla,
naapureissa,
meren äärellä.
🙂
Siitä on kauan,
oonkohan tullut vanahaksi,
no
enkä oo,
minähän olen se
sama poika,
joka ajoi tässä
kylätiellä ojaan pyörällä
opetellessaan ajamaan,
molemmat polvet auki,
silmät kyynelissä,
tosin nyt
vaan silimät kyynelissä,
polovet kuluneina,
jalat väsyneinä,
mutta
sama mies.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂