4.-9.7.2017 / Loppuloman loppu

Rantakivellä istun,

horisonttiin katselen,

laskeva aurinko,

väreilevät värit

veden pinnassa,

huokaan.

🙂

Yksinkö

tämäkin pittää

nähhä,

katseletko sammaa

näkyä

jossain siellä?

🙂

Hiljaista,

muutama lokki

jossain lentelee,

ei kettään

veneineen järvellä,

tässä hetkessä

vain mie ja ajatukseni.

🙂

Sinnuu kaipaan,

myönnän sen,

on se merkki

ikkuisesti

rakastuneen syvämen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂