Rantakivellä istun,
horisonttiin katselen,
laskeva aurinko,
väreilevät värit
veden pinnassa,
huokaan.
🙂
Yksinkö
tämäkin pittää
nähhä,
katseletko sammaa
näkyä
jossain siellä?
🙂
Hiljaista,
muutama lokki
jossain lentelee,
ei kettään
veneineen järvellä,
tässä hetkessä
vain mie ja ajatukseni.
🙂
Sinnuu kaipaan,
myönnän sen,
on se merkki
ikkuisesti
rakastuneen syvämen.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂