Kello jo 23,
silimät luppasee,
väsyttää,
pitkä päivä takana,
katselen ulos,
miten valoisaa
onkaan vielä.
🙂
Pittäisi olla
jo
nukkumassa,
pitkällään,
uusia unia kattomassa,
no tietenkin,
iloisesti kuorsaamassa.
🙂
Mikäs sen
mahtavampaa onkaan,
kuin
syvältä rinnasta
tuleva kevätkuorsaus,
kuulet sen sitten
joskus,
huomisessa,
tarkkaa päivää
en ossaa sannoo,
enkä tiiäkkään.
🙂
Luppaan harjoitella
sitä,
ihan joka ilta ennen sitä,
kunnolla.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂