Et kyyneltä
poskellain
nää,
se maahan
hitaasti
vierähtää.
Kyynel,
toinenkin,
silimäin
kostuttaa,
ennenkuin
maahan
tipahtaa.
Yksinäin,
seinät seuranain,
itken,
ääneti,
tunnen miten
tuska tuntuu
sydämen seinissä,
veressä,
joka virtaa
lävitseni.
Ei lohduttajaa,
ei kädestä pitäjää,
ei kettään,
joka pyyhkisi
tämän hetken,
kaikki kyyneleet pois.
Tämänkö vuoksi
synnyin tänne
53-vuotta sitten?
RAKASTAN SINNUU MARI!