Päivä
Pohjois-Karjalassa
takana,
ajelen kohti
kotia.
🙂
Tutut maisemat,
vuosien mittaan
aikas monta kertaa
nähty
nämäkin
pellot, metsät.
🙂
Ajatuksissain
matka taittuu
reipasta vauhtia,
välillä pittää kattoa
ihan mittariakin,
ettei ajele liian lujaa.
🙂
Vähän liikennettä,
ilimakin vaihtuu
moneen otteeseen
matkan varrella,
on tämä vaan
outo kevät.
🙂
Talavi
ei anna millään
periksi,
pukkaa öiksi
yöpakkaset,
sadettaa kevvään veet
lumena, räntänä,
kuinka kauan,
sitä tässä mietin?
🙂
Kuinkahan kauan mennee
ennen kuin taas kuulen ihanan äänesi?
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂