Elämänpolku,
joskus
kapeakin
niin,
ei
armoakaan
aina
anna,
astut sivuun,
ei silloin enää
jalkasi
kanna.
Jokaiselle
annetaan
polku omansa,
määrämittainen,
polku elämän tuo,
ainutlaatuinen.
Toiset
polulta
sivuunkin
poikkeaa,
ilman,
että sitä,
oikeasti
haluaa.
Voi kun
voisin
jo
oman polkuni
kanssasi askeltaa,
nauttia elämästä,
Sinnuu lähelläsi rakastaa.
RAKASTAN SINNUU MARI!