Keskiviikko,
työmatka
Pohjois-Karjalassa
takana,
toipilaana.
🙂
Kurkkuun koskee,
väsyttää,
jalakoja särkee,
päätäkin.
🙂
Siun pittäisi
olla
nyt
hoitamassa
minnuu
Rakas.
🙂
En uskalla
nielaista,
saati
ees
pieraista,
no no,
uskallan
mie
jäläkimmäisen
tehhä.
🙂
Alakuloinen
olo,
sairastaa
yksinään,
ilman kettään,
joka
ottaisi
käestä kiinni
hetkeksi,
olisi
vierellä,
iholla.
🙂
Niin niin
Rakas,
joku kaunis päivä,
tiiän tiiän.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂