Keskiviikkoilta,
yksinäisen
huokaus
täyttää
huoneen.
🙂
Olispa
joku,
joka pitäisi
nyt
edes hetken
käestä kiinni,
painautuisi
kainaloon,
ees
pieneksi hetkeksi.
🙂
Tarviisin tuota,
enemmän
kuin
kukaan uskookaan,
Siekään.
🙂
Kaikkea
ei vaan jaksa
aina
yksin kantaa,
sisällään,
syvämessään,
kun
tuntuu,
että
nuo seinät
jo
kaatuu
päälle.
🙂
Mutta
Rakas,
tiiän,
että
joku kaunis päivä
ei tarviikkaan,
tiiän.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂