Archives for marraskuu 2016

Joku kaunis päivä,

laiturilla,

Sie ja mie,

kahdestaan,

maailimaa

parannetaan.

Kauas horisonttiin

katsotaan,

haaveillaan,

unelmoijaan.

Ihania hetkiä,

huomisessa,

outtamassa.

Rakas,

nuokin päivät,

eessä,

rakkautta voijaan

jo

nähhä

kuvankin

veessä.

Ihanaa,

eikös vaan,

että

toisiamme

niin paljon

rakastettaan?

RAKASTAN SINNUU MARI!

Pieni hetki,

hiljainen,

pieni hetki,

ikimuistoinen.

Sinua aattelen,

paljon,

tietäisit vaan,

alkaisit

Sinäkin

rutistamaan.

Rutista ja hallaa,

anna

rakkauven

syvämessäsi pallaa.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Eka lenkki

pitkästä aikaa,

pakkasta

-12 astetta,

nariseva lumi

nastalenkkareiden alla,

ihana ilima,

rohiseva henki,

pienet juoksumatkat,

kuluneet polovet,

naksuvat nilikat,

silti

hetken ihanuus,

kun

hengitin raskaasti

pakkasilimaa

illassa

maanantain.

Lämmin sauna,

pieni venyttely,

tosi pieni,

valuva hiki,

ihana tunne

pitkästä aikaa,

vähästä sitä on

onnessaan,

tosin

en minä niin vähästä,

vaan

paljosta,

Siusta Rakas

oon maailiman onnellisin mies.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Valkea maa,

koskematon hanki,

valoisuus,

puhtoinen näky.

Uusi lumi,

tuulen tuiverrus,

lumitöitä tekevät

talolliset,

jäätynyt lampi,

kylmissään lentävät

linnut,

iloiset lapset,

pipopäiset aikuiset,

hymyilevät ohikulkijat,

pieni pakkanen,

tätä talvi on.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Lauantai,

mitähän tekis,

minne menis,

lähtiskö ulos,

jäänkö sisälle,

kysymyksiä

kysymyksien

perrään,

näinkö

uuteen päivään

herrään?

Olokin paranee,

kohta

taas

jaksaa,

mikähän

tässä flunssakin

maksaa?

Kysymyksiä

aina vaan,

pystynkö

kaikkeen

ees

vastaamaan?

Vastaa Rakas

Sie,

kerro

missä kulukee

rakkauventie?

RAKASTAN SINUU MARI!

Valkea maa,

talven tuloa,

ihanaa,

kohta

pakkasen

suloa.

Raikas

tuuli,

saapui

sekin,

iloisella mielellä

niin kuin

mekin.

Viikko taittuu,

viikonloppu häämöttää,

mitä tuokaan

tullessaan

tulevat päivät,

häipyykö

kaikki huolen häivät?

Nautitaan Rakas,

päivistä

tulevista noista,

tehdään viikonlopusta

suurenmoista.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Valoa

iltaan,

kynttilänliekki

kauneimmillaan.

Ulkona

taas

valoisaa

niin,

saapui

lumi

taas

tänne

maisemiin.

Autokin

ihan

valkoisen

peitossa

on,

ei katukaan,

enää

lumeton.

Mielikin

piristyy

kummasti,

kun

pimmeys

häviää

noppeesti.

Olisitpa

Rakas

nyt

täällä,

veisin

Siut

joenrantaa

tällä

säällä.

Näkisit

talven

tulon,

maan

valkoisen,

vierelläsi

miehen niin

onnellisen.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Hyvä  mieli,

keskellä

pimmeyttä,

märkää sajetta.

Tiiät Rakas

mistä

se tullee,

kiitos

tuhannesti

siitä.

Saispa

nytkin

nauraa,

ees

minnuutin,

sammaa

naurua,

vaikka

keihäänheittäjän

piikkareista,

ihan mistä

vaan.

Joku kaunis päivä,

oli

se sitten

kesäpäivä

tai

tällainen

pimmee alkutalven

päivä,

nauretaan

yhdessä

ihan kaikelle,

hihitellään,

että

muut ihmettelee

mitä

nuo oikein

touhuaa.

Sanotaan sitten

vaan,

että

rakkautta ilimassa,

meijän naurussa,

kaikkialla,

ihan joka paikassa.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Tiistai-ilta,

kynttilät

seuranain,

makkoilen

sohvallain.

Ikävä,

tunnustan,

Siulle

siitäkin

nyt

kirjoitan.

Milloin

saisin

kaiken

tään

kertoa

silimästä

silimään,

nähden

eleesi,

ilimeesi,

ihanan hymysi?

Olisihan

se

taivaallista,

tiiän tiiän,

sitähän

mie outankin,

ihan jokainen päivä,

tännäänkin,

eilenkin.

Mutta

sekin

on ihanaa,

kun

on jottain

mitä outtaa,

Sie Rakkaani!

RAKASTAN SINNUU MARI!

Voihan

pimmeys,

lumet lähteneet,

vesisaje

huuhtelee

auton tuulilasia,

pyyhkijät

tekevät

tehtäväänsä.

Valot

imeytyvät

märkään

asfalttiin,

valkoinen maa

muisto vaan.

Pimeys

vie

voiton,

vaikka

kuinka poltan

kynttilöitä,

mistä valon

saisin,

mistä voimat

taas

ammentaisin?

Tiiän tiiän Rakas,

Siusta tietenkin.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Pikkujoulut

takana,

väsyttää

vieläkin,

ihan kohta

kutsuu

puhtoinen

lakana.

Siltsukin

nähtynä,

Juha Tapion

laulut

korvissa

soi,

niissä

tällainen

mieskin,

unelmoi.

Sannikin

lavalla

esiintyi,

yleisö

lavan edessä

hullaantui.

Olisitpa

ollut

kanssani

jakamassa

kaiken tään,

antamassa

suuntaa,

rakkautta

elämään.

Joku kaunis päivä

jaatkin,

rakkautta paljon

sitten

saatkin.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Perjantaiaamu,

hyvä mieli,

ei vielä täydessä terässä,

mutta

antaa nyt

flunssan tulla

perässä.

Sinnuu Rakas aattelen,

hennosti hymmyilen,

olen niin onnellinen.

Hellät ajatukset,

huomisen odotukset,

ne saavat

miut

hymmyilemmään

onnesta,

rakkauvesta.

Ihmeellistä,

silti

niin todellista.

Olet Rakkain,

tiiät sen,

on se sanoma

miun syvämen.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Yhtä juhlaa,

viimeiset päivät,

tiiät

Rakas

mitä

mie tarkoitan.

Jatkuuko

juhla

vielä

huomennakin,

ihan jännittää.

Hyvä mieli,

onko Siullakin?

Mie

jo

hymmyilen,

toivottavasti

Siekin.

Huomenna

töihin,

outan

jo

sitäkin,

tämä

makkaaminen

riittää

tälle

viikolle.

Olokin

parempi,

ei nokkakkaan

ennää

vuoda,

ei tarvi

inkivääriä ja hunaajaakaan

niin

paljon

juoda.

Tuntuu hyvälle,

huomenna

vielä

paremmalle,

aivan varmaan.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Keskiviikkoilta,

yksinäisen

huokaus

täyttää

huoneen.

Olispa

joku,

joka pitäisi

nyt

edes hetken

käestä kiinni,

painautuisi

kainaloon,

ees

pieneksi hetkeksi.

Tarviisin tuota,

enemmän

kuin

kukaan uskookaan,

Siekään.

Kaikkea

ei vaan jaksa

aina

yksin kantaa,

sisällään,

syvämessään,

kun

tuntuu,

että

nuo seinät

jo

kaatuu

päälle.

Mutta

Rakas,

tiiän,

että

joku kaunis päivä

ei tarviikkaan,

tiiän.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Pieni hetki,

ajatuksissain,

illassain.

Ei luista

ajatuksetkaan

nää,

on

kippee

jäsenet,

pää.

Nukkuisin

kaiken

tämän

pois,

jos

se

vaan

mahdollista

ois.

Tiiän,

että

kiitollinen

taas

sitten

oon,

kun

terveenä

herrään

uuteen aamuun,

huomiseen.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Holonaan

valuva

nenä,

punaiseksi

niistetyt

sieraimet,

väsyneet

siniset silmät,

aivastuksista

kipeät

kylkiluut,

särkevät nivelet,

mitäpä sitä

muuta toivoisikaan

alkavalle

viikolleen?

Ei mee hyvin,

mutta

näillä

mennään,

eihän tässä

ole

kuin

viisi päivää

viikonloppuun

ennään.

Alkais

jo

hellittään,

pääsisi

ulkoileenkin,

vähän

ees

liikkumaan.

Superkuukin

taivaalla

ilkkuu,

isompana,

lähempänä

kuin

koskaan.

Sielläpähän

ilikkuu,

pilivien

takana

kuitenkin.

Toivottavasti

ensi

yönä

saa

nukutuksi,

eikä

nokka

valu

holonaan.

Nyt meen kokkeileen.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Haudallasi seison,

kiveäsi katselen,

hilijaa nyyhkäisen.

Liian

aikaisin lähdit,

minut

maailimaan

jätit,

iliman tukeasi,

iliman neuvojasi.

Vieläkin

Sinnuu

tarviisin,

joka päivä

apuasi

kaipaisin.

Taivaalla

kirkas kuu,

tähtiäkin.

Siellä

kirkkaana

tähtenä

nyt

loistat,

valollasi

pimeyttä

Isänpäiväillassa

poistat.

Kynttilän sytytän,

toisenkin,

kyynelen poskeltain

pyyhkäisen.

Leppää rauhassa,

loista taivaalla

tännäänkin,

huomennakin.

Luoksesi

tänne

palaan jouluna,

taas,

kun luntakin

on

enemmän

maas.

Kynttilämeri

ympärilläin,

monet Isät

tännään

muistetaan,

kyyneleitä

muillakin

haudoilla

pyyhkitään.

Hetken

ympärillein

katselen,

valomerta ihhailen,

kunnes

pois

muistoissain

kävelen.

Leppää rauhassa Isä!

Lauantai,

talvista,

lunta tullut

lissää,

pakkasta.

Yskäisen,

karheeta

kurkkuani

ihmettelen,

tuskailen.

Milloin

tauti

helpottaa

milloin

kokonaan pois

katoaa.

Nyt jo

aivastan,

voi kurjuus,

taivastan.

Näinkö

tämäkin

päivä

mennee

maatessa,

telkkaria

kattellessa?

Nyyhkäisen,

nokkani,

niistän,

pyyhkäisen.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

muistatko

lapsuuvesta

tämän

ihmeaineen?

Täällä

mie

tätä nyt

levittelen

tuohon rintakarvojen

ja

leuan välliin,

että

vähän helepottaisi

tuo

kurkkukipu.

Laitoin

jo

viime yöksi

kurkkuun,

ei tainnut helepottaa,

mutta

kyllä

se tännään

helepottaa.

Eläkä naura siellä,

jos

ei muuta vaikutusta,

niin

ainakin

placebo

auttaa

tätä

herraa.

Ihana tuoksu

tuosta

lähtee,

sekin

jo helepottaa,

uskotko?

Taijan

mie olla

vähän pöhölö,

mutta

minkäs sitä

ittelleen

mahtaa?

RAKASTAN SINNUU MARI!

Torstai-ilta,

nouseva kuu,

mitä se tarkoittaakaan,

onneako?

En tiiä,

eikä tarttekkaan,

olen onnellinen mies

muutenkin,

miulla on Siut,

nyt, aina ja ikkuisesti!

Täällä

mie kattelen

telkkaa,

tuo

kuu möllöttää

tuolla taivaalla,

minnuuko se kattelee?

Tuskinpa vaan,

mitäs miussa olisi

kattelemista,

no ei mittään.

Rakas,

mitäkähän Siulle kuuluu?

RAKASTAN SINNUU MARI!