Yksin,
ylväänä vaan,
seisoo
vielä
väreissä
puu
tehtaan.
Ohitse
kävelen,
värejä
puun
samalla
vilkaisen.
Muut
puut
jo
riisuttuina,
alastomina
kateellisena
katsovat
tuota
värikästä
puuta.
Syksyn
tuulet
riisuvat
viimeisenkin
puun,
ennen kuin
lopetamme
tämän
kuun.
Joen yli
lentävät
äänekkäät
joutsenetkin
toivottavat
taivaalta
hyvvää syksyä
lentäessään
ylitseni.
Vilkutan,
joen yli
siltaa
kun
samalla
nilkutan.
Aivan tyyni
on
joki
tuo,
rauhaa se mieleeni
suo.
Päivä
kiireetön,
ei aikataulua,
ei kelloa.
Olisin mielellään
jakanut
nämä
hetket kanssasi.
RAKASTAN SINNUU MARI!