Korkealla,
niin kaunista,
vielä hetken,
keltaista.
Syystuulet
tuonkin
kauneuden
vie
mukanaan,
oksat puun
riisutaan.
Kohta
puu
tuo
paljaana
loistaa
satteissa
syksyn,
aamupakkasten.
Pimmeyskin
päivää
lyhentää,
kohta ei enää
kunnolla
valoakaan
nää.
Rakas,
tuo
Sie
valloo
päiviin
näihin,
saapuneeseen
syksyyn,
tuothan?
RAKASTAN SINNUU MARI!