Tunteellinen hetki,
tiistai-ilta,
palavat
kynttilät
jalkojeni edessä,
yksi ruusukin.
🙂
Sytytän kynttilän,
kyynel valahtaa
poskelleni,
tässäkö oli
määränpääsi?
🙂
Ei elämä
sinua koulukaverini
aina
oikein kohdellut,
ei sen näin
olisi pitänyt päättyä.
🙂
Katselen
palavia liekkejä,
paikkaa
mistä sinut löydettiin,
aivan hiljainen kylänraitti,
iltakin hämärtymässä.
🙂
Mietin tätä
elämää,
onko tässä oikeesti
mittään järkeä?
🙂
Täällä eletään,
tietämättä
huomisesta,
kuka lähtee
täältä tänään?
🙂
Siellä
ylhäällä
ei tarvitse
enää
murheita
kantaa,
voi vaan elää,
rakkautta antaa.
🙂
Ystäväni muistoa kunnioittaen.
🙂
MARI,
RAKASTETTAAN ME TOISIAMME
TÄNNÄÄNKIN,
NIIN PALJON KUIN VAAN VOIJAAN!
🙂