Archives for elokuu 2016

Viikonloppu

takana,

kohta nukkumaan,

aamua

uutta

outtamaan.

Aika

rientää,

ei perässä

ennää

pysy

millään.

Kesäkin

kohta

mennyt

omalla

painollaan,

eilinen

muisto

vaan.

Oletko

jo

huomisen

ilona,

onnena

rakkautena?

RAKASTAN SINNUU MARI!

Toive,

pienikin,

voi

hetkessä

olla

niin

suurikin.

Huomaat

hetkessä

voiman

sen,

on

tämä

elämä

niin

ihmeellinen.

Hengitys

hetkeksi

pysähtyy,

mietit,

tätäkö

tämä

tarkoittaa,

hetki

pieni tuo,

huolet

mielestäsi

karkoittaa.

Hetkessä

tuossa

kuljet

kauas

sinne,

minne

toiveesi

Sinnuu

kuljettaa.

Kohta

huomaat,

että

voiko

noin

kauan

olla

hengittämättä,

hyvä mieli

valtaa

Siut.

Huomaat

taas kerran

olevasi

maailiman rakastunein.

Niin tein Rakkaani!

RAKASTAN SINNUU MARI!

Ihan sama,

mitä

muut

miusta

aattelee.

Polkuni

läpi elämäni

tallaan,

satuttamatta

tahallaan

kettään.

Jokkainen

Meistä

tiensä

valitsee,

sitä

pitkin

kulkee.

Toinen

ellää

toisen mukkaan,

hänen

sisimmästään

ei tiiä

kukkaan,

mikä myllerrys

siellä

käykään,

vaikkei

se

näykkään.

Moniko

meistä

hymyn

taakse

kätkeytyy,

iliman,

että

tuo hymy

tulisi

suoraan

syvämestä

iliman

mittään

pakkoa?

Huomaatko

Rakkaani,

raskas viikko

takana,

niin

ilokin

jäi

varmaan

alkuviikkoon?

RAKASTAN SINNUU MARI!

Torstaipäivä,

toivoako

täynnä?

Sitä

tiiä en,

silti

olen onnellinen.

Äiti

pääsi

kotiin

sairaalasta,

omaan

sänkyynsä

lepäämään.

Mietin

pärjääkö

nyt

hän,

mitä

kuuluukaan

tähän

elämähän?

Viikot

vierähtää,

ei

perässä

ennää

pysy.

Kesäkin

ohi

kiirehtää,

syksyn

voi

jo

aistia

iltaisin.

Mutta

eletään

nyt

tätä

päivää,

nautitaan

hetkistä

näistä,

eikös vaan

Rakkaani?

RAKASTAN SINNUU MARI!

Alla

satteenkaaren,

outtelen,

taivaalle

tummalle

katselen.

Minne

päättyy

kaari

tuo,

saavutko

siellä

miun

luo?

Löydänkö

kaaren

pään,

onko

se

paikka

onnelliseen

elämään?

Tummat

pilivet

kaikkoaa,

taivaanrantaan

katoaa.

Sinitaivas

iltaan

saapuu,

tuulikin

tyyntyy,

hiljenee,

sateenkaari

katoaa,

en sitä

ennään

kiinni

saa?

RAKASTAN SINNUU MARI!

Kaksi hirttä

kiinni

toisissaan,

ainiaan.

Vuosien

patina,

harmaa

kylki,

satteet ja tuulet,

lumet ja jäät,

kestäneet,

vuojet yhdessä

kulkeneet.

Nytkin

illassa

elokuun,

hirret

yhdessä

näkevät

sen,

elokuun

kauneuden,

tuntien

hilijaisuuden,

rakkauden.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Elokuu,

kesäkin

jo

pitkällä.

Kasteen

alkavan

syksyn

ruohonkin

illalla

kastelee,

kesä

hilijalleen

pakenee.

Yöt

pimenee,

päivät

lyhenee,

mutta

kessää

vielä

sen verran

jäljellä

on,

etten

ole

aivan

onneton.

Yhden

toiveen

totteuttaa

halluisin,

siinä

kesäillan

kanssasi

viettäisin.

Toteutumaton

toiveeni

lie,

onko

eessämme

vielä

kesäillassa

niitty ja hiekkatie?

RAKASTAN SINNUU MARI!