Archives for elokuu 2016

Elokuu

mennyt

näin,

muistot

vaan

kesästäin.

Aurinkokin

lämpönsä

antanut

Meille,

valonsa

antaa

viel

syksyn

teille.

Ruska

kohta

luonnon

täyttää,

syys

kauneutensa

kaikille

näyttää.

Elokuu

viimeiset

valonsa

hetki

sitten

näytti,

taivaanrantaa

lamppunaan

käytti.

Huomenna

peukkujasi

aamusta

heti

tarviisin,

kun

taas

kerran

sen

voimin

voitosta

pätkisin.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

siellä

Sie

vieraassa

maassa,

mie

täällä

pohojosessa.

Mutta

silti

tässä ja nyt

ollaan

ihan

lähellä

toisiamme.

Tunnetko

miten

rakkaus

koskettaa

sydämen

seiniä,

kutittaa

ihanasti?

Tunnetko

miten

rakkaus

tuo

hymyn

huulille

huomaamatta,

sanomatta

sanaakaan?

Tunnetko

miten

käteni

koskettaa

kättäsi

täältä

kaukaakin?

Mie tunnen.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

äänestäsi

kuulinkin

sen,

Olit flunssainen.

Ihana hetki,

pienikin

niin,

toi

hymyn,

ilon

sydämiin.

Hymyilevät

huulet

luulin

jo

menettäneeni,

mutta

tännään

ne

taas

peilissä

hetkemme

jälkeen

näin,

tiiän,

Olet elämäin.

Hyvvää matkaa

Siulle

loppuviikoksi

toivotan,

syvämmessäsi

matkallasi

kutitan.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Katso minua,

näetkö Siekin sen,

huolen, tämänpäisen.

Kerralla

kaikkea tapahtuu,

perässä

pysy en,

missä ilo,

olen totinen.

Mitä kertookaan

hetket

nää,

ovatko ne unelmaa,

vai

elämää?

Huomisessa

hetket

Meijän

odottaa,

tulisi

jo

huominen,

eikös vaan.

RAKASTAN SINNUU MARI!

On

se vaan

niin,

että

syksy saapuu,

aurinkoiset päivät

kääntyy

sateisiin.

Puiden lehdet

vaihtavat

kiireellä

jo

väriään,

maalaavat

luonnon

ihanaan

ruskaan.

Taivaan Isäkin

itkee

kesän päättymistä,

kastellen

kyynelillään

maan.

Mennään

nyt

sitten

syksyyn,

päivä kerrallaan.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Hetkessä,

ain

jonkun

taival

maanpäällä

katkeaa.

Silloin

itsekin

miettii,

että

milloin

minun aikani

täällä

päättyy.

Miettii,

miten voisi

elää

onnellisena

elämänsä viimeiset

hetket,

ilman,

että

sitten

ei jäisi kellekkään

sanomista,

että

sekin

eli

noin ja noin,

vaan

muutkin

tietäisivät,

että

hyvä,

että

joku on onnellinen

elämässään.

Ollaan Rakas onnellisia!

RAKASTAN SINNUU MARI!

Radiossa soi

Robinin

”Sopivasti onnellinen”,

kuuntelen,

hyrräilen,

laitan silimät kii.

Oon sopivasti onnellinen,

tunnen

itsekin sen,

Meijän aijon rakkauven.

Syvän tykyttää,

ihanasti

syvämen

seiniä jyskyttää,

rakkauvesta Sinnuun.

Ikävä

tuossa ovella

huutelee,

laitan oven kii,

ei tartte nyt

tähän hetkeen

tulla,

ei missään nimessä,

sillä

oon sopivasti onnellinen.

Oothan Siekin?

RAKASTAN SINNUU MARI!

Ei aina

muista,

miten

onnellinen sitä

oikeesti onkaan.

Saa olla

terveenä,

iloisena,

välillä

ei niin iloisena,

hyvällä tuulella,

välillä

ei niin hyvällä tuulella,

mutta

silti

onnellinen siitä,

että

sai taas herätä

uuteen

aamuun.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Avain,

syvämeeni,

teipattuna

ikkunaasi.

Ota

avvain

tuo,

saavu

sen kanssa

miun

luo.

Avvaa

ovi

syvämein,

kutita

seiniä

sen,

kosketa

kosketus

rakkauven.

Avainta

yksi

kappale

vain,

pidä

huoli

siitä

ain.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Sisälläin,

tunnen sen,

ihanan

odotuksen.

Päivät

yhteiset

eessä

on

huomisessa,

odotuksen

tunne

viel

sydämessä.

Ei tiedetä

viel

päivää tuota,

jonka jälkeen

et lähde pois

koskaan

miun luota.

Elämä

uuden

suunnan

silloin saa,

kun

voimme

toisiamme

avoimesti

rakastaa.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

tännään

aamulla

kun

heräsin,

mietin,

onko pakko

mennä

satteeseen,

päiväksi

pellaileen.

Kuusi tuntia

kentällä,

alla varjon,

jalat märkänä,

rillit huurussa,

voihan hitsi vie,

uskotko Sie?

Hullu kait

sitä on,

muttei silti

onneton.

Sie syvämessäin,

rakkaus rinnassain,

onnellinen olen ain.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Taas

yksi viikko

takana,

mitä siitä

jääkään

eiliseen,

varmaan soittosi,

ihana äänesi.

Ikävän

se

karkoitti,

sydämen

illoon

taas

herätti,

hetkeen pysäytti.

Rakkautta

linjoilla,

ilimassa,

rinnassa,

tunsin sen,

taas kerran,

Meijän rakkauven.

Yhdessä

naurettiin,

juttuja kerrottiin,

Sie ja mie.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

tuu,

juostaan

ikävää

karkuun.

Ei anneta

sen

saavuttaa

Meitä,

rakastuneita.

Mennään

lujjaa,

rantaa ja kujjaa.

Juostaan

taivaanrantaan,

alle

laskevan

auringon,

ei ikävä sinne ennä,

ei ui, ei lennä.

Tuu jo Rakkaani,

aurinko

outtaa jo Meitä.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Unelmaa,

ihanaa,

mielessäin,

sydämessäin.

Lämpimään

kanssasi

matkaan,

kauas

alle

auringon.

Rannalla

runojani

Siulle

rustaan,

rakkauvesta,

totta kai.

Vaikka

ilta

pimenee,

rakkaus

sydämessä

valaisee,

nytkin,

ainiaan.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Pieni kynttilä

illassa

yksinään,

näyttää,

kirkasta

liekkiään.

Mitä

miettikään

kynttilä

tuo,

tuleeko

joku

kohta

sen

luo?

Sadekin

piiskaa

ikkunaa,

kuka

kynttilän

kyyneleen

kuivattaa?

Kuka

kirjan

sivun

uudelleen

kirjoittaa,

kuka

oikeat sanat

paikoilleen

saa?

Olenko

minä

illassa

tässä

kynttilä

tuo,

milloin

Rakas

saavut

minun luo?

RAKASTAN SINNUU MARI!

Ilta

elokuun,

aurinko

laskemassa,

tuuli tyyntyy,

hiljenee,

aikakin

pysähtyy

hetkeksi.

Kesä karkaa,

uuteen

syksyyn

hilijalleen.

Luonto

muuttaa

kohta

väriään,

ilimat

viilenee,

illat

pimenee.

Katselen ulos,

tummaa taivasta,

huomisen satteet

taivaanrannassa,

odottamassa.

Minä odotan

Sinnuu,

nytkin,

sillä

MIE RAKASTAN SINNUU MARI!

Näitkö minut,

kun

vierelläsi

lentelin?

Kuulitko minut,

kun

hilijaa

korvaasi

kuiskasin?

Tunsitko minut,

kun

hellästi

kättäsi

kosketin?

Viikonloppu

vierelläsi,

aivan

lähelläsi,

tunsitko

sen?

Nyt

taas

täällä

kaukana,

outtamassa,

että

joku kaunis päivä

voin

lentää

kanssasi

huomiseen.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Maalaismaisemat

matkalla

vaihtuu,

päiväkin

jossain

vaiheessa

iltaan

kääntyy.

Matkaan,

pitkän matkaa,

lähellesi.

Illalla

voit

tunteakin

sen,

Meijän aijon rakkauven.

Se nipristää,

se kutittaa,

se naurattaa,

se huvittaa,

se on juuri

sitä.

Ihana tunne,

eikös vaan Rakkaani?

RAKASTAN SINNUU MARI!

Yksinäin,

käsi otsallain,

mietteissäin,

hilijaisuus

seuranain.

Kuukin

taivaalla

kurkkailee,

jotain

kuiskailee.

Mitä

mietin,

se

kyselee,

uteliaana

kattelee.

Sinnuu

tietenkin,

Olethan Rakkahin!

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakkaustarina,

aito ja ainutlaatuinen,

päässäni,

päässäsi,

outtamassa

huomista,

että

se

muuttuisi

unelmasta

todeksi.

Pitkä taival

silläkin

jo

takana,

monta monituista

vuotta.

Moniko

uskoo,

moniko

näin

kauan

haaveilee

odottaen

sitä hetkeä,

jolloin

voi

sanoa

hymyssä suin

toisen

edessä.

Tästä

Me Rakas

haaveiltiin.

RAKASTAN SINNUU MARI!