Taas
lensin takaisin,
pohojoseen,
yksinäin.
Pitkä matka
ilimojen
halki
liidellä,
ajatuksin
yksinäisin
lennellä.
Mietin,
milloin
kanssani lennät,
milloin vierelläin
sanoja rakkauven
lausut,
hilijaa,
vain siivet
rakastavat suhisee
raikkaassa
kevätillassa?
Milloin
kanssani
välillä
leppäämään
laskeuvut,
hetkeksi vaan,
kunnes taas
matkaa elämän
jatketaan?
Lennänkö
yksin
lopun elämän,
vai
saavutko kuulemaan
siipieni suhinan?
RAKASTAN SINNUU MARI!