Rakas,
ikävä
saapuu,
tunnen
sen,
kuulin
jo
oven
kerroksen.
Saapuu
ikävä
ilkkumaan,
palan
kurkkuun
sullomaan.
Aukaisenko
ovea
ollenkaan,
ei tarvi
tulla
ilkkumaan?
Oisitpa
Rakas
tässä
vierelläin,
oltaisiin
ihan
lähekkäin.
Silittäisin
Siut
unneen
uuteen,
nukuttaisiin
sikkeesti
aamukuuteen.
Lähtisi
ikäväkin
yöllä
jo
pois,
kosketuksesi
kevvään
miullekin
tois.
RAKASTAN SINNUU MARI!