9.1.2016 / Syvämeen maalattu maisema

talvinen ilta

Tammikuu,

lauantai-ilta,

pakkanenkin

antaa periksi,

vähitellen.

🙂

Taivaalta

sattaa

hiutaleita,

hilijaista,

kuulen

miten

hiutaleet

laskeutuvat

maahan.

🙂

Niin

puhdasta

joka puolella,

valkoista,

hilijaista,

talavista.

🙂

Laitan

silimät kiinni,

kaivan

penkin hangesta.

🙂

Istahan

siihen,

kuu vallaisee

taivaalla,

ei tarvi

katuvaloja.

🙂

Pakkanen

purraisee

punaisia poskiani.

🙂

Istun

ihan hilijaa,

aattelen Sinnuu,

koko syvämestäni.

🙂

Maalaa

hetki kanssani

tätä maisemaa,

talavista hetkeä,

anna rakkautesi

piirtää tämä

taulu syvämeesi.

🙂

Mitä

kuukin kuiskailee,

kuuletko sen,

kyselee,

oletko onnellinen?

🙂

Istu

viereeni,

ota käestäni

hellästi kiinni,

rutista sittenkin,

että

tunnen Siut.

🙂

Kuiskataanko

kuulle

sanoja rakkauven,

vai

annetaanko

suuvelmamme

todistaa sen?

🙂

Aukaisen silimäni,

taulu

tuo jäi syvämeeni,

maalasimme

sen sinne

yhdessä,

kiitos siitä!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂