Tammikuu,
lauantai-ilta,
pakkanenkin
antaa periksi,
vähitellen.
🙂
Taivaalta
sattaa
hiutaleita,
hilijaista,
kuulen
miten
hiutaleet
laskeutuvat
maahan.
🙂
Niin
puhdasta
joka puolella,
valkoista,
hilijaista,
talavista.
🙂
Laitan
silimät kiinni,
kaivan
penkin hangesta.
🙂
Istahan
siihen,
kuu vallaisee
taivaalla,
ei tarvi
katuvaloja.
🙂
Pakkanen
purraisee
punaisia poskiani.
🙂
Istun
ihan hilijaa,
aattelen Sinnuu,
koko syvämestäni.
🙂
Maalaa
hetki kanssani
tätä maisemaa,
talavista hetkeä,
anna rakkautesi
piirtää tämä
taulu syvämeesi.
🙂
Mitä
kuukin kuiskailee,
kuuletko sen,
kyselee,
oletko onnellinen?
🙂
Istu
viereeni,
ota käestäni
hellästi kiinni,
rutista sittenkin,
että
tunnen Siut.
🙂
Kuiskataanko
kuulle
sanoja rakkauven,
vai
annetaanko
suuvelmamme
todistaa sen?
🙂
Aukaisen silimäni,
taulu
tuo jäi syvämeeni,
maalasimme
sen sinne
yhdessä,
kiitos siitä!
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂