Sajepisarat
piiskaavat
ikkunaan,
ropisee,
tulee mieleen
hetki,
jolloin voisi
vaan nukahtaa
tuohon ääneen.
🙂
En kuitenkaan
voi,
sillä tuuli
huutaa niin
kovaa taustalla,
onkohan sillä
paha olla
vai
miksi se
puita noin
kovaa heiluttaa?
🙂
Vesi virtaa
kaduilla,
ei määränpäätä,
jonnekkin
on mentävä.
🙂
Lähde mukaani,
tehhään kaarnavene,
hypätään sen kyytiin,
annetaan virran viiä
Meijät huomiseen,
sinne missä
rakkautemme voimin
aurinkokin paistaa.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂