Archives for marraskuu 2015

Milloin

saisin

tuntea

sen,

hellän

kosketuksen,

läheisyyven?

🙂

Niin yksin,

omissa

ajatuksissain,

unelmissain,

haaveissain

päiväni

tämänkin

päätän.

🙂

Itseni

itken

uneen

uuteen,

toivottavasti

nukun

sikkeesti

aamukuuteen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

näin on

maanantaikin

kääntynyt

ehtoopuolelle.

🙂

Aika rientää

aina vaan

nopeammin,

ainakin tuntuu

niin,

vaikka

samalla nopeudellahan

se kulkee

jokainen päivä.

🙂

Marraskuutakin

viijään

niinkuin

pässiä narussa,

puoliväli

lähenee huimaa

vauhtia

ja

ei

talavesta tietookaan.

🙂

Tulis

jo

ensilumi

ja

valaisisi

maan,

kun

koko ajan

on vaan

niin pimmeetä

ja

märkää.

🙂

Ootko

muuten

Rakas

huomannut

onko

Siulla

yhtään ikävä?

🙂

Miulla on!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Isä,

tiiän sen,

että

seuraat

miten poikasi

pärjää

päällä maan.

🙂

Perhosena

lentelet

välillä

olkapäälleni,

matkaat

siinä hetken,

ilman sanoja,

hilijaa,

katsellen,

kunnes

taas

lennät pois.

🙂

Tiiän sen,

joka kesä

niin teet,

yllättäin.

🙂

Talven

kattelet

sieltä

pilven reunalta,

senkin

tunnen,

sillä

olet sydämessäni,

ainiaan.

🙂

Liian aikaisin

vaan

jätit

minut

kulkemaan

näitä

elämänpolkuja,

niin

paljon

kaikkea yhteistä

jäi

kokematta,

mitä nyt

koen

yksinäin

elämäni tiellä.

🙂

Joku päivä

taas kohdataan

ja

silloin

yhdessä taas

kuljetaan.

🙂

HYVÄÄ ISÄINPÄIVÄÄ ISÄ!

🙂

Rakas,

sade lyö

ikkunan lautaan,

taivas itkee,

miksikähän,

ketä sillä

on ikävä,

mitä on

sattunut?

🙂

Kuuntelen

ropinaa,

kovenevaa

kopinaa

illassa lauantain.

🙂

Sinnuu

aattelen,

lähellä oot,

melekein

koskettaa

voin,

haaveilen,

unelmoin.

🙂

Ikävä

tämän

pienen

huoneen

täyttää,

kyynelkin

poskella

sen

miulle

näyttää.

🙂

Tunnetko

Siekin

sammaa?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Jokainen

meistä

kaipaa

jottain,

vaikkei

sitä

ääneen

sanokaan.

🙂

Sisimässään

miettii,

millloinkahan

taas

saisin

tehdä niin,

tai kokea sen,

tai kuulla vaikka

Siun äänesi.

🙂

Koko päivän

outtelin,

että

oisin saanut

kuullakin

sen,

äänesi

niin

taivaallisen.

🙂

Ajelin

pimeässä

kohti etelää,

autonvalot

kuin kynttilät

pimeällä tiellä,

ei nähnyt

mittään eteensä.

🙂

Siinä kerkisi

aatella

vaikka

mitä

550 km

matkalla.

🙂

Nyt

oon

tässä ihan

Siun lähelläsi,

tunnetko sen?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Lyhyesti

kirjoitettuna

tämän

päivän saldo

on

tässä:

🙂

Rakas,

miulla on ikävä Sinnuu!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Keskiviikko

päivä

eletty,

ei mittään erikoista,

lämmintä  vaan,

ei talvi tee

vielä tuloaan.

🙂

Tähtitaivaan

alla

lenkkeilin,

alueella,

missä vietin

20-vuotta

elämästäni.

🙂

Kattelin

maisemia,

taloja tyhjenneitä,

huoneita pimeitä,

autioita pihoja,

minne hävinnytkään

elo, iloa elämän.

🙂

Ei tuttuja,

ei lasten huutoja,

vain

uusia kasvoja,

tuntemattomia

vastaantulijoita.

🙂

Kaksikymmentä

vuotta

vilahti

silimieni

eessä,

tunnin lenkillä,

on tämä

elämä

niin

ihmeellistä.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Syysmaantai,

lehdet

täyttävät

portaat,

joita

nousen,

nähdäkseni

sinne kauas.

🙂

Varovasti

kävelen,

hiljalleen

polovia

nostelen,

sinne kauas

katselen.

🙂

Missä oot,

näet minnuu,

täällä mie kaukana

aattelen Sinnuu.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Marraskuu,

saapunut,

osa lehdistä

maahan maatunut.

🙂

Silti lämmintä

niin,

ei tuulikaan

pääse

jäseniin.

🙂

Uskomatonta

päästä

pellaamaan

viel,

onko näin

lämmintä

myös kaukana siel?

🙂

Ensimmäinen

kerta

elässäin,

pellailen

syksyllä

myöhään

näin.

🙂

Kuin

pikkupoika

kentällä

kirmasin,

et usko,

että

joka hetkestä,

nautin.

🙂

Ei haittanut

kastuneet jalat,

ei kylymät käet,

siin unohtui

kaikki,

kun kiipesin

pienet mäet.

🙂

Hymy

valloitti

kasvot iloiset,

voi kun oisit

nähnyt

miun

posket punaiset.

🙂

Niin Rakas,

joku kaunis päivä…

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂