Huokailen,
ikävä
seuranain.
Pitkä päivä
takana,
ajelin
taas sieltä
läheltäsi
pois,
ei tätä ikävää
uskoa vois.
Melkein
tuulessa
tunsin sen,
Meijän rakkauven.
Merituuli,
syksyn makuinen,
kuitenkin
lämmin henkinen.
Olisi ollut
ees hetken
merenrannassa
kanssasi
istua vaan,
päät vasten
kallellaan.
Katella
kauas ulapalle,
sinne missä
ei maata näy,
vaan merentuuli,
henkäys käy.
Olisi ollut
kiva
kuunnella
laineita rantojen,
kävellä
käsi käessä
vieressä sileitten
kivien.
Joku kaunis päivä
kävellään,
nämäkin haaveet
silloin
muistoja ennään.
RAKASTAN SINNUU MARI!