Archives for syyskuu 2015

Rakas,

syyskuun viimeinen,

aurinko

päivää

viel valaisee,

lämmittää,

pitkää matkaani,

luoksesi,

sitä

lämmittää,

suojelee.

Tuu

vastaan,

ees pienen

matkan,

silleen

miekin

paremmin

jaksan.

Unelmat

eväänäin,

kannan

selässäin,

syvämessäin.

Niitä

matkalla

tällä mietin,

hilijaa haaveilen,

samalla

kun

kävelen.

Repun

suu

jos aukeaa,

moni haave

repustain

ilmaan katoaa,

aatellakin,

kamalaa.

Huolta

siksi

pijän

valkoisesta

repustain,

suljen sen

iltaisin

tarkkaan,

sormillain.

Voi Rakkaani,

Siun äänesi

kun nyt kuulisin,

niin tämän

haaveen ilimaan

repustain

päästäisin,

kuulenko?

RAKASTAN SINNUU MARI!

Pieni hilijainen

maailima,

miuta

kuljettaa,

huomista

odotuttaa.

Tunnit

vierii,

sekunnitkin

vaan

vilisee,

minnekö meen,

mitä teen,

sitä

itekään

tiiä en,

olen

onnellinen.

Mietitkö

ikinä

Rakas

sammaa,

vai

erilailako

Siun

päiväsi

jammaa?

Menis

jo

aika

nopsasti niin,

ei tarviisi

verrata huomisia

ennään

eilisiin.

Mutta

kiirettä

ei

kuitenkaan

lie,

eessähän

on

outtamamme

rakkauventie.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Huokailen,

ikävä

seuranain.

Pitkä päivä

takana,

ajelin

taas sieltä

läheltäsi

pois,

ei tätä ikävää

uskoa vois.

Melkein

tuulessa

tunsin sen,

Meijän rakkauven.

Merituuli,

syksyn makuinen,

kuitenkin

lämmin henkinen.

Olisi ollut

ees hetken

merenrannassa

kanssasi

istua vaan,

päät vasten

kallellaan.

Katella

kauas ulapalle,

sinne missä

ei maata näy,

vaan merentuuli,

henkäys käy.

Olisi ollut

kiva

kuunnella

laineita rantojen,

kävellä

käsi käessä

vieressä sileitten

kivien.

Joku kaunis päivä

kävellään,

nämäkin haaveet

silloin

muistoja ennään.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

sunnuntai-ilta,

taivaalle

katselen,

päivästä

eletystä

tästä

kiitän,

käteni

yhteen

kiitollisena

liitän.

Päivät

niin

joutuin

kulkee,

ohi päiväkin

ennen kuin

silimänsä

ehtii

sulkee.

Sääkin

Meitä

hellii

viel,

oothan

sammaa

mieltä

ruudun

takana

siel?

Lähelläsi

kuljen,

tunnetkin

varmaan sen,

rakkauven

tuulahduksen.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

päivä takana,

sängyssä makkoilen,

Sinnuu aattelen,

Siulle kirjoittelen.

Oisitpa tässä

miun vierelläni,

oltaisiin ihan

likikkäin,

nenät vastakkain,

silimät

kiinni toisissaan.

Tuntiset

kaiken sen

rakkauven,

mitä kannan

aina mukanain,

syvämessäin.

Ei nukuttaisi

koko yönä,

valvottaisiin

vaan,

kerrottaisiin

kaikki ne

haaveet,

mitkä Meillä

outtaa

 huomisessa.

Olisihan se

niin mahtavaa,

niin niin Rakkaani,

joku kaunis ilta.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

vahvempi

lie,

takana

kuljettu

pitkä tie.

Elämä

kouluttaa,

elämä

opettaa,

jokaista

tahollaan,

aikanaan.

Vahvempana

kuin

koskaan

päiväni

nyt

kuljen,

tyytyväisenä

iltaisin

silimäni

suljen.

Matkalla

luoksesi

taas

kerran

oon,

kohta

hyppään

autoon.

Tie

mutkainen

eessä,

tuulilasikin

ajoittain

aina

veessä.

Sen

pyyhkäisen,

syksyistä

ilimaa

nuuhkaisen,

hymyssä suin

samalla

kuiskailen:

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

ihanan lämmin

ilta

oli pelailla

tyynessä säässä.

Syksy painaa

päälle,

sille ei

mittään

ennään voi.

Puusta pudonneet

lehdet

värittävät maata,

lehtipuut

riisutaan

ennen talven

tuloa.

Tule Rakkaani,

riisu miut

rakkauvellasi,

kosketa,

ole lähelläni

tämä

tuleva

pitkä syksy,

talvikin.

Anna miulle

Siun

lämpösi,

rakkautesi,

niin

miekin

teen Siulle.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

tässä mietin,

että

miltähän

Siun

huulesi

maistuisivat

juuri nyt?

On

miullakin

aatokset,

mutta

kyllä

tämänkin

voi

laittaa

täysin

ikävän piikkiin.

Maistuisitko

mansikalle,

vaniljalle,

mentholille,

no et

ainakaan

tupakille,

sen mie

tiiän.

Kerroppa

Rakas

Sie

kohta

miulle

mille

maistutkaan,

outan

jo

malttamattomana.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

jos

Sie viel

etsit

siel,

että missä

mie oon,

niin täällähän

mie Siulle

kirjoittelen

joka päivä,

satelevan

taivaan katon

alla.

Tartu

kii

kätteeni,

minkä nyt

ojennan

Siulle,

rutista,

purista,

että

tunnen,

että

Sie oot

siinä,

vihdoinkin.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

katto

miten mie

täällä

lentelen,

tuulessa,

taivaalla,

piliven mukana.

Luoksesi

matkalla

oon,

kattele

taivaalle,

siel

miut

nähhä voit,

kun

haaveilet,

unelmoit.

RAKASTAN SINNUU MARI!

 Rakas,

näin

mie täällä

ikävissäni

kattelen,

Sinnuu

niin

haikailen.

Pitkä

matka

eessä viel

tällä

rakkauven tiel.

Huominenkin

horisontissa

outtelee,

unimatti

ensin

kuitenkin

unneen

houkuttelee.

Huokailen,

kerran

jos

toisenkin,

voin kun

Siut

jo

huomisessa

saisinkin.

Nukutaan

ensin pois

tämä yö,

sitten kutsuu

aamulla

molempia

työ.

Nautitaan

haaveista

unelmista

yhteisistä,

Meille

molemmille

niin

merkityksellisistä,

tärkeistä.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

kattos nyt

millä kengillä

aletaan laittaan

ittee kuntoon,

ennen kuin

Sie tuut

ja

viet miut

huomiseen.

Kyllä

kelepaa

vai

mitä?

Tännään

meen

testaan,

miten ne

pittää vettä

vai

pittääkö

pallauttaa

samantien

kauppaan

takaisin.

Oon

mie innoissani

aivan

kuin

pieni poika,

se taisi

herätä

tuolla sisälläni.

Mahtavaa

kohta

kulkea

pitkin

väyliä

ja

vähän

väliä vilikuilla

ommiin

jalakoihin,

että

nyt kelepaa.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Aivan harmaata

kaikkialla,

ropina ikkunassa,

ikkunanlauvassa.

Tuulee,

korvissakin

sisällä

syksyn

kuulee.

Ei valoisaa,

harmaus saapuu

arkeen,

masentaa.

Rakas,

saisinko kuulla

ihanan äänesi,

ees sekunnin ajan,

sillä saisin

aurinkoa

tähän päivään,

syvämeeni.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

anna miun

tuntea

Siun kosketuksesi,

anna miun

hengittää hengitystäsi.

Rakas,

anna miun

kuulla

ihana äänesi,

sanoja rakkauven.

Rakas,

anna miun

koskettaa kättäsi,

rutistaa hellästi,

rutistus rakkauven.

Rakas,

anna miun

nähhä

nauravat silimäsi,

katse

aijon rakkauven.

Rakas,

anna miun

haaveilla,

unelmoija

ihanasta huomisesta,

Siusta.

Rakas,

anna miun…

olen ikkuisesti Siun.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

tulihan sitä

vettä vihdoinkin,

tännekkin.

Haikeana

kattelin

ulos,

että pääsisinpä

vielä illalla

käveleen,

haaveileen.

Pimenevä ilta,

joen ylittävä silta,

kaupungin valot

valaisevat taivasta,

kuun lailla.

Sinnuu kaipailen,

huokailen,

hilijaa

sillalla

rakkauven

kävelen.

Toivoisin,

että

käestäni kiinni

ottaisit,

korvaani kuiskaisit,

hellästi pitkään

hallaisit.

Tämä kaikki

outtamassa

huomisessa,

tiiän sen,

täyttää rakkautesi

miun syvämen.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

olihan se

noin lähellä,

niin mikäkö,

no holari.

Vähän yli

kymmenen senttiä

pitempi

ja

olisin huutanut

kurkku suorana

niin kovvaa,

että olisi kuulunut

sinne etelään asti.

Muista Rakas,

että sitten,

kun kuuluu

sellainen mahoton

karjunta,

niin tiiät

mistä se tullee.

Oma rakkaasi

vaan

karjuu

karhun lailla

täällä

Kainuun jylhissä

maisemissa.

Siun pittää

ottaa sitten

earit mukkaan,

kun lähet mun

kanssa kiertämään,

jos

sattuu tulemaan holari,

niin

laitat ne päähäsi,

sillä

eihän sitä metakkaa

kuuntele Erkkikään.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

lentoon

lähössä,

iliman siipiä,

hiuksetkin

kertoi

Siulle sen,

kohta lennän,

olen onnellinen.

Lennän sinne

haaveet mua

kuljettaa minne.

Siellä

kanssasi

niin onnellinen

oon,

taas kerran

luotan

kohtaloon.

Aurinkoiset

niityt

seuranamme

siel,

tuolla

vanhalla

hiekkaisella

tiel.

Matkaamme

yhteistä

kuljetaan,

toisemme

toistemme

sylliimme

vähän väliä

suljetaan.

Ihana

matkata

on

tuonne,

sitä oottaa

jo

miun

malttamaton

luonne.

Lähde

matkaan,

mukaani miun,

Olen ikkuisesti Siun.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

nautitaan

vielä hetken

tästä

lämpimästä

säästä,

auringosta,

sinisestä taivaasta,

lämpimästä

syystuulesta,

kuuraisesta

maasta näin aamulla.

Viimeiset

lämpimät,

viimeisiä kertoja

lyhythihainen paita päällä,

shortsit jalassa

kuljen pitkin

väyliä, viheriöitä.

Kattelen ympärilleni,

haaveilen,

että Sie olisit

tässä juuri ja nyt

kanssani.

Kattoisimme toisiamme

silimiin,

hymmyilisimme

maailiman onnellisinta hymyä,

molemmat.

Niin Rakas,

tiiän tiiän,

joku kaunis päivä

noin Me tehhäänkin,

vielä montakin kertaa.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

kuulitko,

miten puhhuin

Siulle

hilijaa,

hilijaisuuvessa.

Silimäni suljin,

luoksesi kuljin,

kätteesi kosketin,

huuliasi suutelin.

Sanat rakkauven

tarttuivat

huuliltani

huulillesi.

Kuiskasin

hilijaa

näin:

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

perjantaita

taas viijään,

viikko mennyt

iliman,

että on

ees huomannut.

Päivät vilistää,

syksy saapuu,

vaikka

tännään onkin

aivan mahtava sää.

Illalla vielä

pelasin shortseissa

ja

täytyy sannoo,

että olipas viileetä

puoli 9 maissa,

kun lopetettiin,

hämärää ja viileetä.

Kyllä siinä

pohkeet huusi

hoosiannaa

aivan

punaisina,

mutta

tätä se auringonpaiste

saa aikaan,

kun lähtee pellaan.

Tännäänkin

varmaan

sama

huuto

alapäästä,

kun

näyttää noin

hyvälle.

Laita silimät

kiinni

ja

aattele

minnuu illalla:

kärryjä työntää

hymy korvissa

sinipipoinen mies,

jolla

vielä syyskuussa

shortsit jalassa

ja

jalat kalisee

kun koskettavat

maata.

On siinä

ihan itelläkin

kuvittelemista.

Joku kaunis syyspäivä

Sie ihan näätkin

tämän nähtävyyen

omilla silimilläsi.

RAKASTAN SINNUU MARI!