Hymmyilevä
nuori mies,
kauan sitten
nurmikolla
istumassa,
tulevaisuus
vielä
täysin avoinna,
ei huolia,
ei murheita.
Ei tiennyt
hän,
mitä maailima
tuokaan tullessaan,
miten se muuttuu,
joka päivä.
Sama hymy
huulillain,
istun sohvalla,
mietin huomista,
mietin Sinnuu Rakkaani.
Milloin
Sie astut
ovestani,
milloin
Sie tartut
käestäni,
pijät siitä kiinni
loppuelämäsi ajan?
Sitä
miettii
tuo nuori mies
tännään
sunnuntaina.
RAKASTAN SINNUU MARI!