Rakas,
joskus sitä
miettii
yksinäisessä
yksinäisyyvessään,
että
paljonkohan
miulle onkaan
annettu aikaa
astella täällä
maan kamaralla.
Onko sitä
vielä niin paljon,
että kerkiää
nauttia Siun kanssa
ikkuisesta rakkauvesta?
Niin ainakin
toivon
ja
uskonkin,
sillä
Meijän rakkaus
on kuitenkin
ikkuista,
ainutlaatuista.
Joka päivä,
jokainen uusi aamu,
mietin,
että
onko tännään
Meijän yhteisen elämän
ensimmäinen päivä,
jolloin
ikkuinen rakkaus
näyttää kasvonsa
koko maailimalle.
RAKASTAN SINNUU MARI!