Rakas,
en viitti ennään
kirjoittaa tuosta
”kakkakelistä”,
kun sitä näköjään
piisaa aina vaan ja vaan.
Ei varmaan näin
paljon jäätikköä
ole muualla kuin
napajäätiköllä.
Mie yritän
pyssyy pystyssä,
kävelen aivan niinkuin
minuakin vanhemmat ihmiset
hittaasti, mutta varmasti,
tiiät mitä mie tarkoitan.
Tulis kunnon talavi,
puolimetriä lunta
ja
kunnon pakkanen,
niin loppuisi
tämän horjuen kävely.
Uusi valkoinen lumi
veisi mennessään
myös tuon pimmeyven.
Mutta tiiätkö Rakas,
saahan se ulukona ollakkin pimmeetä,
jos on vaan valoa syvämessä.
Tuo ledvalo mikä
syvämessäni pallaa
on nimeltään Mari.
RAKASTAN SINNUU MARI!
Rakas,
kirjoitettaan
Meijän kirjaa niin,
että siitä tullee
Never ending story.
HYVVÄÄ YÖTÄ RAKKAANI!