Rakas,
ikävähän tuo
jo ois,
voi kun
äänesi nyt
kuulla vois,
se iloa
tähänkin päivään
tois.
Pienen hetken,
kanssasi kun
olla saisin,
sillä taas
kauan
jaksaisin.
Voimia tässä
tarviiskin,
masentaa tuo
pimmeyskin.
Mut onneksi
eilen kunnolla
lunta tuprutti,
maan se näin
ainakin hetkeksi
valkaisi.
Tosin
peilijäällä
oli aamusta
kaikki tiet,
tuli siinä
otsallekin
ajaessa
melekoset hiet.
Muttei
valittaa ain jaksa,
kun ei se kuitenkaan
mittään auta,
ei maksa.
Mukavaa päivää
Siulle toivottelen,
Sinnuu nytkin
tässä kirjoittaessani
aattelen.
RAKASTAN SINNUU MARI!
