Elämä joskus
kuin ovi,
ilman ovisilimää,
ilman kahvaa,
ilman saranoitakin.
Ei sen taakse
heti nähhä voi,
sen vaan
elämä etteemme toi.
Oven tuon
kun auki saa,
elämä alkaa,
elämä voittaa,
uujet ajat
koittaa.
Älä lukitse
ovvee
avointa tuota,
miun voit löytää
nyt sen luota.
RAKASTAN SINNUU MARI!
Rakas,
tähdetkin
taivaalle syttyneet,
valoaan vuosikausia
ne Meille antaneet.
Silti ne
syttyy aina
uuvestaan ja uuvestaan,
riippumatta Meistä,
ainiaan.
Joku kaunis ilta
niistä
yhessä nautitaan,
alla taivaankannen
kun
kuljetaan.
Sitä iltaa
outan jo niin,
katse suunnattuna
taivaisiin.
OOT RAKKAIN!