Silimät sikkuralla
pelejä iltaisin
kattelen,
Sinnuu vierellein
täällä pohojosessa
kaipailen.
🙂
Pallonkin
komerosta
kaivoin,
vaivoin.
🙂
Kaulaliinankin
samalla löysin,
Suomi siinä
lukkee,
se hyvin
minnuu nyt
tässä ikävissäin
lämmittää, pukkee.
🙂
Mut rakkauven
kentälle kun
haaveissain katselen,
yksin siellä astelen.
🙂
Ei Sinnuu viel
katsomossakaan näy,
elämän kello
koko ajan loppuaan
kohden käy.
🙂
Mut joku päivä,
kun rankkareita
potkiskelen,
siinä samalla
kun silimäni
ammolleen aukaisen,
huomaankin sen.
🙂
Sie toisessa
päävyssä
kovvaa vauhtia
kiiruhdat,
keskirajjaa
kohti askellat.
🙂
Mie pallon
jätän siihen
paikoilleen,
että kerkiin
yhtäaikaa
vastaan
just silleen.
🙂
Keskiympyrässä
sitten kohdataan,
hypitään ja nauretaan.
🙂
On kenttä
elämän aukaistu
niin uuvelleen,
ei kettään aikaisemmin
on siinä nähty toisia
niin paljon suuvelleen.
🙂
Joku katsomossa
Meille sitten taputtaa,
vahtimestarikin
sannoo
alakakaahan laputtaa.
🙂
Pallo mukkaan
rankkaripilkulta
noukitaan,
onnellisena
kentältä kun poistutaan,
kahestaan.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI !
🙂