Rakas,
täällä
elämän filosofi
herreillä,
uuvessa aamussa.
Harmaa taivas,
melekein sattaa,
ei se haittaa,
uuteen aamuun,
kun rakastuneena
herätä saa.
Hymmyilen,
kun yhteisiä
hetkiämme aattelen.
Noinhan
Me aina tunnetaan,
kuin toisemme
äänet kuullaan.
Eikös vaan Rakkaani ?
RAKASTAN SINNUU MARI !
Pieni lintu
parvekkeen
kaiteelle istahti,
minulta siinä
se uteli.
Miksi itket,
miksi kyynelehdit
iso mies,
ikävä Rakkaintasi,
kenties ?
Silimiin
lintua pientä
tuota katsahdin,
ennen kuin
hilijaa vastasin.
Ikävä ja rakkaus
rintani täyttää,
kyyneleet
silimäkulumissani
sen sinullekkin
illassa sunnuntain
näyttää.
Taivaalle
siniselle,
kun katselen,
Rakkaintani
ain
samalla aattelen.
Niin en
mittään sille
nytkään voi,
ikävä,
kun kyyneleen
silimäkulmaani
kun toi.
Rakkauvesta
se minnuu
muistuttaa ain,
tunnen sen
rinnassain.
OOT RAKKAIN !