Yksi kolomesta,

tärkeä sekin,

aivan kuten rakkautemme,

niin kuin Mekin.

🙂

Vuojet nopsaan vierii,

rakkautemme jo vuodesta 2006,

se vaan kestää,

ei mikään sitä voi estää.

🙂

Pitkä aika,

eikös vaan,

usko huomiseen saa

miut Sinnuu rakastaamaan.

🙂

Monesti hymyssä suin mietin,

tietääköhän kukkaan oikeesti

mitä tarkoittaakaan

nyt, aina ja ikkuisesti,

Me tiiämme!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

 

 

Yksi kolomesta,

mukana kulukee,

päivästä päivään,

tännäänkin.

🙂

Jokainen, joka

rakastaa syvämestään,

tietää mitä sana tarkoittaa,

Mekin tiiämme.

🙂

Jokainen päivä,

tunnen Siun rakkautesi,

sisimmässäni, syvämessäni,

jokaisessa solussani.

🙂

Sana,

joka seuraa päivääni,

nyt, huomenna ja sittenkin,

kun elämän kulku loppuu.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Yksi kolomesta,

hättäisen paljon

käyttämä sana,

Meille tärkeä,

Sie tiiät sen,

tuon sanan merkityksen.

🙂

On tätä päivää,

viihtyy tässä hetkessä,

kulkee mukanani,

loppuun saakka.

🙂

Merkitykseltään

tavattoman suuri,

tässäkin hetkessä,

Meijän rakkauvessa,

ainiaan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

 

Talviset puut,

vasta auratut

kävelytiet,

nariseva lumi

jalkojeni alla,

yksinäinen kulkija,

ikävissään jatkaa matkaa.

🙂

Ikävän näkee

kulkijan silmissä,

katseessa,  joka etsii

jotain kaukaa horisontista,

Sinua Rakkaani.

🙂

Jokainen päivä,

sama katse katsoo

tuonne kauas,

toivoen, että

tulisit vastaan,

vihdoinkin.

🙂

Uusi vuosi,

viekö se ikävä katseen

kulkijan silimistä,

sen aika näyttää,

joko tänä vuonna

elämä ikkuisen rakkauven

Meille näyttää?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

 

 

 

Aito rakkaus,

syvämissämme,

ikkuisesti asustaa,

toisistamme Meitä

joka päivä siitä muistuttaa.

🙂

Siellä syvämissämme

se aina hymmyilee vaan,

ei katoa, ei häviä

ei milloinkaan.

🙂

Joka päivä

voi vaan tuntea sen,

hennon, hellän,

herkän kosketuksen,

merkin Meijän aijon rakkauven.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

laita silimäsi

kiinni taas kerran,

haaveile, unelmoi,

hetken verran.

🙂

Nojjaa minnuun,

tanssitaan tovi,

anna minun tuntea

Siun povi.

🙂

Tanssitaan

kiinni toisissamme,

tunnetaan rakkaus,

tunnetaan kosketus,

Meijän rakkautemme.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Loppuun asti,

rakastavasti,

hittaaasti,

mutta varmasti.

🙂

Päivä kerrallaan,

huomiseen kuljetaan,

rakastuneina,

iltaisin

silimimämme suljetaan,

ikkuiseen rakkauteen

molemmat uskotaan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Loppuun asti!

🙂

Ihana näky,

pakko ikkuistaa,

kello vähän yli 7,

astun autosta ulos,

työpaikalla.

🙂

Talvimaisema,

kuu piilossa

pilivien takana,

puutkin maalattu

maisemaan pakkaslumella.

🙂

Kipakka pakkanen,

melkein 20 astetta

vähemmän kuin eilen,

helepottaa.

🙂

Ihhailen maisemaa,

kaivan puhelimen kätteeni,

ikkuistan tämän Siulle

Rakkaani.

🙂

Mielessäin jo ihhailen

tätä sammaa maisemaa

yhdessä Siun kanssasi.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

 

 

Kattos Rakas,

hellettä pukkasi

heti aamusta,

kun ajelin töihin.

🙂

Kuunpimennys

taivaalla,

pakkasta sen verran,

ettei ihan huvikseen

viitti ulkosalla

pitkään viihtyä.

🙂

Autokin oli

kuin puusta tehty,

varmaan neliskanttiset

renkaat alla,

kun silleen kolisi,

no Sokotahan se onkin.

🙂

Hymyssä suin ajelin

aamulla töihin,

sisimmässään toive,

ettei vaan auto jätä matkalle,

tulisi äkkiä äitiä ikävä

istuskella autossa odottamassa

hinausautoa, kun alkaa lämmöt

vähitellen kadota.

🙂

Huomenna takapenkillä

on muovipussissa

ylimääräiset villasukat,

toppahousut, lämpökengät,

rukkaset, toinen pipo ja villapaita.

🙂

Rakas,

ihan vaan kaiken varalle,

kun taas seuraavan kerran

ajelen tuolla keskellä ei mittään,

kun matkaan Outokumpuun.

🙂

Siellä se vasta tuleekin äitiä ikävä,

jos seurana ei moneen tuntiin

ole kuin mettän elläimet,

ei siellä kukkaan hullu

pakkasella ajele,

muu kuin mie!

🙂

Että tällaista

tälle kertaa

täältä päin Suomee.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kauan on

kulunut aikaa

runosta rakkauven.

🙂

Ihmetellyt oon

talven taikaa,

tuloa pakkasen.

🙂

Mitä kuuluu

sinne etelän

tuuliin,

suutele minnuu

pakkasen puremiin

huuliin,

sitä tarviisin.

🙂

Sinnuu koko ajan

kaipaan,

syvämessäin aattelen,

simulaattorissakin,

kun palloa hakkailen.

🙂

Tuoko tämä

vuosi 2019

ikkuisen rakkauven,

tiiät Rakas,

siitä unelmoin,

haaveilen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Taasko huomenna

sattaa lunta,

no ei sentäs!

🙂

Voisin tuoda mukanani

täältä lunta sinne päin,

huomasin viime viikonloppuna,

että

eihän teillä oo yhtään talavi siellä isolla kirkolla.

🙂

Oli taas mukava ajella

takaisin tänne talaven sekkaan,

pikku pakkaseen,

sieltä tummuuvesta,

jäätiköiltä.

🙂

Siinä meinasi

hirvetkin viedä miehen mennessään,

kun

poukkoilivat eteen suoraan metästä,

kun

lumipenkat puuttui tienlaidoilta,

mitkä pittää ylittää,

ennen kuin tullee tielle.

🙂

Meinasi tulla

uuvesta autosta

ja

vanahasta miehestä

entiset,

mutta onneksi

tässä vielä kirjoitellaan.

🙂

Musta tie,

autonvalot näytti

yhtä paljon etteen,

kuin

olisi ollut kynttilät

palamassa lamppujen tilalla.

🙂

Ei käy Rakas yhtään katteeksi

se Teijän ”talavi”,

meillä tuollaista kutsutaan

kyllä ihan muulla nimellä kuin talavi.

🙂

Miten jaksat, mitä kuuluu,

onko ollut yhtään ikävä?

🙂

Miulla on,

nytkin!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Puhtoinen lumi,

valtavat lumikasat

katujen varsilla,

pakkasen punoittamat

punaiset posket,

talven kovin pakkanen.

🙂

Kävelen,

äidin tekemät villasukat

lämmittävät jalkoja kengissä,

narskuva lumi jalkojen alla,

viima antamassa omaa maustettaan

tähän talven kylmimpään päivään.

🙂

Mietin Sinnuu,

saatkohan sinä nauttia

talavesta ollenkaan siellä etelässä,

kun loppuviikosta taas lauhtuu?

🙂

Ootkohan ajatellut yhtään minnuu,

minä tunnustan,

mie oon ajatellut Sinnuu,

paljonkin,

usseinkin,

huokaillen iltaisin,

kun siliminä suljen,

iltarukkouksenkin aikaan.

🙂

Kukahan viisas tulisi ja kertoisi miulle,

mitä oikeasti rakkaus on,

kun

aina vaan,

kauemmaksi toisistamme

matkataan?

🙂

Kuka viisas kertoisi,

kenen käsissä oikeasti on rakkaus,

josta tullee vaan kamala ikävä,

kun sen sijjaan pittäisi olla

maailiman onnellisimmallaan,

ehkä

joku kaunis päivä

näinkin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Mielenrauhaa,

iltapäivälenkilläin,

kuin myös,

elämässäin.

🙂

Joka päivä

Sinnuu aattelen,

nauruasi kaipailen.

🙂

Joku kaunis päivä

kuvan maisemissa kävellään,

yhdessä sitten,

hymmyillään.

🙂

Mielenrauhaa

sitten molemmat saa,

jaksaa rakastaa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Lyhyestä

virsi kaunis.

🙂

Aivan kuin

Sie ja mie.

🙂

Sie ihana kisuliini,

mie jo vanaha harmaaturpa.

🙂

Rakas,

Siehän tiiät!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Uusi vuosi 2018,

odottamassa,

tuntemattomana,

tietämättömänä,

mitä jokainen päivä

tuokaan tullessaan.

🙂

Sivutkin sulkeutuu,

kirjoittaja jonnekkin vaan

ikävissään kulkeutuu,

ollakseen hilijaa, yksinään,

iliman mittään haaveita, unelmia,

koska ne vaan satuttavat

vuojesta toiseen.

🙂

Pijä Rakas ittestäsi huolta!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Ilta pimenee,

pakkanen

lähenee

-10 astetta.

🙂

Puen vaatteita

ylleni,

että

tarkenisin

ulkoilla,

tunnin verran

taas

joenvarrella.

🙂

Ihana ilta,

kävelen

alamäkeä

kohti

liikuntahallia

päin.

🙂

Liikennevaloissa

kattelen

ympärilleni,

missä muut

ulkoilijat,

kun

näin hieno sää?

🙂

Liikuntahallin

kohdalla

mietin,

30 vuotta

sitten

melkein

asuin tuolla

salilla,

ei enää tee mieli,

se aika on ollut,

mennyt.

🙂

Ihania muistoja,

hyviä ja huonoja,

elettyä elämää,

voittoja, tappioita,

noiden seinien sisällä,

paljon historiaa,

päivääkään en vaihtaisi pois.

🙂

Matka jatkuu,

pitkästä aikaa

juoksuaskelia,

tunnustelen,

miltä tuntuukaan,

kun jalat juoksee,

ei valittamista,

vaikka

polvessa tuntuukin,

nuo vuosien pelit

tuolla

ohimennyssä

liikuntahallissa.

🙂

Junanrata lähestyy,

puomit alhaalla,

valot vilkkuu punaisilla,

kilkatus kuuluu,

olen kuin pikkupoika,

kattelen ympärilleni,

mistä se juna tullee?

🙂

Ei näy junnaa,

enhän minä tähän

oottelemaankaan jää,

uhmaan elämää.

🙂

Kurkin joka puolelle,

taas sama polovi

saa  kyytiä

puomien välistä,

yli raan.

🙂

Äkkiä vaan

ponttoonisiltaa kohti,

taas

juoksuaskelin,

ei jalat nouse paljoo maasta,

mutta

etteenpäin mennään,

joka askeleella.

🙂

Silta ylitetty,

juoksu seis,

hengitys huutaa

hoosiannaa,

pakko kävellä,

nauttia ihanasta illasta,

kun vielä silimät näkkee jottain.

🙂

Hautausmaan

kohdalla

taas

äkkiä juoksuun,

pimeä taival,

jaksaa, jaksaa

joku huutaa

sisälläni,

valoa kohti,

vauhilla,

noppempaa

kuin

kertaakaan tännään.

🙂

Pakko

hilijentää

vauhtia,

kävelyaskeleet

ottavat vallan

jaloista,

akillesjännekin

huutelee jottain,

en kuule,

kun

hengitys

vaan pihisee.

🙂

Hetki kävelyä,

nautiskelua

maisemista,

joentörmästä,

lumesta,

valosta,

pakkasesta.

🙂

Taas

juoksuun,

alamäkkee

mennään,

vauhilla,

näyttää siltä,

kuin

yli 50 mies

juoksisi

sattaa metriä

täysillä,

tosin

matalin askelin,

kuvittele Rakas,

älä naura,

vaikka itse naurankin,

onhan se näky.

🙂

Hetken jaksan,

en ennää kiihyttää,

ennemminkin

nyt

olen kuin maratoonari,

joka saapuu maaliin,

hoippuen, horjuen.

🙂

Nyt riittää,

ei ennää yhtään

juoksuaskelta tänä iltana,

kohta joku kutsuu

ambulanssin

hakemaan

”maratoonarin”

joentörmältä.

🙂

Että tällaista

lenkkeilyä

Rakas

tännään.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Alakuviikko

alussaan,

onneksi

maanantai

jo

takana.

🙂

Se aina

kuitenkin

viikon

väsyttävin

päivä,

ite kullakin,

luulisin.

🙂

Rakas,

mieti,

tammikuukin

lusittu,

ylihuomenna

ollaan

jo

helemikuussa,

jee.

🙂

Lyhyt

kuukausi,

sitten

ollaan

jo

maaliskuussa,

jee jee.

🙂

Näin

se aika

kulluu,

noppeesti,

kohta

jo

kevätkin

ovella

kolkuttaa,

ihanaa.

🙂

Kyllä

mie

outankin

niitä

hetkiä,

kun

luonto

herrää

vihreyteen,

ilimat lämpiää,

mieli virkiää,

kaikki piristää.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Aika rientää,

vauhdilla,

kohti

niin

odotettua

kevättä

ja

kessää.

🙂

Niin pittääkin.

🙂

Pitkä viikonloppu,

ihana ulkoiluilima

lauantaina,

sunnuntaina

jo

normisajepäivä,

tietenkin.

🙂

Mutta

päivät pitenee,

joka päivä

useammalla

minnuutilla,

niin pittääkin.

🙂

Lumetkin

jo

saisi

lähtee

täältä

sulamaan

vähitellen,

että

kevät

tulisi

noppeemmin.

🙂

No tullee

se

sieltä

joka tappauksessa,

ainakin on tullut

joka vuosi,

niin

tänäkin vuonna.

🙂

Onhan

se

mahtavaa,

kun

ihan kohta

alakaa

aurinko

lämmittämään

sinitaivaalla

hymmyilessään,

niin mahtavaa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Sinitaivas,

ihana aurinko,

valkoinen hanki,

hento tuuli.

🙂

Kevvään tuntua,

tosissaan,

hetki tää,

saa

hyvän mielen

tulemaan.

🙂

Valo,

voimista

rakkauven

jälkeen

suurin,

voimia antaa,

niillä

taas

viikonlopunkin

kantaa.

🙂

Valloo,

hei ja halloo,

tarvitaan,

niin kaikki

jaksetaan.

🙂

Hymmyilen,

kilipaa

tuon

keltaisen pallon,

onnessaan,

kohta kahvijonossa

toisten varpaita

tallon.

🙂

Pieniä hetkiä,

elämän poluilla

tämäkin lie,

polkua etsin,

missä kulkee

tuo

Meijän rakkauventie.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂