Archives for marraskuu 2017

Tiesithän sen,

sanojeni merkityksen,

suuren sellaisen,

aijon rakkauven.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

En enää

tartu hetkeen,

tartun Sinnuun,

tiukasti,

hellästi,

rapsakasti,

ihanasti.

🙂

Tartu Siekin,

hetkeen, päivään,

vuoteen

ja

sitten kaikkein lopuksi

minnuun.

🙂

Siinä Me oltaisiin

kiinni toisissamme

nyt, aina ja ikkuisesti.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Minä olen,

joskus paljon,

joskus vähän,

joskus enemmän,

joskus vähemmän,

joskus onneton,

joskus onnellinen,

joskus olen vaan,

joskus en.

🙂

Minä olen,

mitä olen,

mutta aina Sinun.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Niin

pienen hetken,

valostasi

nauttia sain.

🙂

Hetken

valoasi soit,

lämpimän tunteen

rintaani toit.

🙂

Pieni pilkahdus,

valosta, lämmöstä,

kuivasta, syksystä.

🙂

Tästä syksystä

minäkin tykkään.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Uusi viikko,

vesisatteessa

töihin ajelen,

pimeään,

märkään

kurvailen.

🙂

Katuvalot

turhaan

valojaan

antelee,

tumma taivas,

vähän satelee.

🙂

Ei valot

auton

yhtään auta,

perskules,

ju…lauta.

🙂

Oikeesti vähän

pelottaa,

milloin

hirvi etteen

tupsahtaa.

🙂

Mut

kohtaloaan

ei ennustaa voi,

parempi kun,

vaan

matkallakin

haaveilee, unelmoi.

🙂

Matkakin

taittuu

nopsammin,

mitenkäs muutenkaan

viikkoni alkaisin?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Pitkä matka,

ylämäkkeen,

kotia kohti,

taas kerran.

🙂

Olin lähelläsi,

tunsitko sen,

Meijän yhteyden?

🙂

Mietin

miltä se tuntuiskaan,

kun yllättäen

kävelisin Sinnuu vastaan,

hymmyilisin,

lämpimästi hallaisin,

pusun antaisin,

matkaa jatkaisin,

hymyssä suin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Lauantai-ilta,

Mechelininkatua pitkin

ajan,

pimeää,

märkä asfaltti

syö kaiken valon,

koitan pysyä

muiden matkassa,

vilikuillen

navigaattoriin,

että

ossaan  Tapiolaan

takaisin.

🙂

Tietöitä,

tietenkin,

matka vaikee

jo

muutenkin.

🙂

Maalaispojan

painajaista

tarjotaan,

kun

illassa

kaistaa

vauhdissa

vaihdetaan,

vilkut vaan

välähtää,

ei enää

yhtään

enempää.

🙂

Länsiväylälle

ja

äkkiä,

ajatukset ääneen

kajahtaa,

Hietaniemi

oikealle

kun jää.

🙂

Pyhäinpäivän

kynttilämeri

ikkunaan

heijastuu,

valot vihreälle

taas kerran

illassa vaihtuu.

🙂

Satasta Länsiväylää

painelen,

Tapiolaan

kun

ajelen.

🙂

Pyhäinpäivä

ilta vaan pimenee,

saje kaiken

kastelee,

viimeisetkin

ensilumikasat

hyvästelee.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Syysmaisemaa,

etelässä,

Tapiolassa,

lämmössä,

syksyssä.

🙂

Kymmenkunta astetta,

ei talvesta tietokaan,

auton päältäkin

jäät ja lumet

sulaneet,

pois pudonneet.

🙂

Harmittaa,

kenttä sulana,

bägi kotona,

peilin takia,

penkit pitkittäin,

olisitpa tässä näin.

🙂

Hetken hallaisin,

varpaillesi tallaisin,

pitkään pussaisin,

sanani nämä korvaasi

kuiskaisin:

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Hurja pakkanen,

-15 astetta,

talavikeli,

taas kerran

aikaisin aamusta

Pohjois-Karjalaan matkaan,

melkeinpä yksinäin,

alla taivaan.

🙂

Hilijaista,

totta tosiaan,

vain muutama auto

tullut vastaan,

ihmiset lämmittävät

talojaan,

huomaan sen,

savuista

piippujen.

🙂

Hirvetkin varmaan

kököttävät

jossain toisissaan kiinni,

ettei palelisi,

kun

yöpakkanen purasee,

kirpakasti.

🙂

Illasta sitten

ajelenkin sinne

etelään,

toivottavasti

ei kelit muutu

kamalasti,

meinaan liukkaaksi.

🙂

Saas nähhä

miten etelän talvi jaksaa?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Uusi kuukausi,

käännetty sivua,

marrasta jo mennään,

vauhilla,

tietenkin.

🙂

Vaalea marraskuu,

oliskin,

sitä toivoisin,

tietenkin.

🙂

Tämä kuun,

kun selättää,

joulunkin sitten

kestää,

tietenkin.

🙂

Pitkiä viikkoja,

päiviäkin

eessämme

kuljetaan,

kunnes

tämäkin kuukausi

kohta suljetaan,

tietenkin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Tietenkin!

🙂