Lokakuun vika,
pieni hento saje,
pimeitä katuja kävelen,
olisitpa kanssani.
🙂
Näkisit
vasemmalla
liikuntahallin,
kaupunginlammen,
yhdessä katottaisiin
taivaalle,
näkkyykö siellä
Meijän tähtemme.
🙂
Käveltäisiin
reippaasti,
välillä juosten,
iloisen näköisinä,
hyvävointisina,
hyppäisit
välillä
miun sylliini.
🙂
Välillä
ottaisin
kädestäsi kiinni,
rutistaisin,
että
tuntisit,
miltä rakastunut käsi
tuntuu
rakastuneessa kädessä.
🙂
Olisihan
se
elämäni iltalenkki.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂