Linnan kuppeessa,

kävelen,

tavanomaista

lenkkiäni,

taas kerran.

🙂

Ilta torstai

kääntyy jo pimeään,

linnan valot

heijastuvat melkein

tyyneen joen pintaan,

ihailen hetken,

on hiljaista.

🙂

Kuuntelen ajatuksiani,

kaipauksiani,

taas kerran,

näin,

yksinäin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Pienin askelin,

kohti päivää uutta,

huomista,

tulevaisuutta.

🙂

Runojani

näin Siulle

aina rustaan vaan,

kunnes

miut maan lepoon

haudataan.

🙂

Ei päivää,

etten ajattelisi

Sinnuu,

ei niin,

uskotko Siekin

ihmeisiin?

🙂

Aina jossain,

milloin missäkin,

haaveille vallan annan,

niillä jokaisen päivän

kunnialla kannan.

🙂

Kiitos,

että

näin tehdä saan,

huomiseen,

kun

matkataan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakkaus

ei ole

pelkkiä sanoja,

joita jokaisen suu

voi lausua.

🙂

Rakkaus

ei ole

materiaa,

mitä jokainen

voi toiselle ostaa.

🙂

Rakkaus

se aito,

on syvämessäsi

kirjoitettuna

syvämesi seiniin

ikkuisesti.

🙂

Sen tuntee

silloinkin,

kun

sitä ei voi

nähdä toisen silmistä,

tuntea toisen kosketuksesta,

suudelmasta.

🙂

Me tiijetään,

mitä on

aito rakkaus.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Ei enää

istujaa,

ei unelmoijaa,

ei horisonttiin

katsojaa,

ei kaipaajaa.

🙂

Ei aaltoja

rantahiekassa,

ei aurinkoa horisontissa,

ei hiekanjyväsiä varpaissa.

🙂

Tuli tuuli,

kaukaa ulapalta

horisontista saapui,

tarttui mieheen

yksinäiseen,

heitti vaan pois,

kauas, kauas pois…

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

 Virtaa vesi

hiljalleen,

pilvetkin pysähtyy

paikoilleen,

olen aivan hiljaa.

🙂

Tyyneys

siirtyy syvämeeni,

katselen syksyn

kauneutta,

olen aivan hiljaa.

🙂

Olen

aivan muualla,

kuin

seisomassa

joen varrella,

olen Siun luonasi,

kosketan kättäsi,

suutelen poskeasi,

huuliasi,

olen aivan hiljaa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Tiellä elämän,

alla pilvien,

alla sinitaivaan,

kuuraisella maalla,

matkaan,

rakkaan äitini luo.

🙂

Mietin,

miten yksinäinen

hän onkaan toisinaan,

kutoessaan sukkia,

neuloessaan jotain,

ilman,

että kukaan juttelisi hänelle.

🙂

Tuore pullapitko

takapenkillä

matkaa kanssani,

kohta edessäni

äiteen keittämät

nautinnolliset kahvit,

tuore pullapala,

elämän viisaus

pöydän toisella puolella,

rakkaudeksikin sitä kutsutaan.

🙂

Näen hymyn hänen kasvoillaan,

saihan hän luoksensa

rakkaan poikansa.

🙂

Milloinkahan mie saan

luokseni Siut?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Ensimmäisen kerran,

tälle syksylle,

auton lasit

jäässä,

kylymä kulkeutuu

käsien kautta

sisälleni,

samalla,

kun

skrapaan ikkunoita.

🙂

On vielä pimmeetä,

tietkin jäässä,

taas kerran

hirvittää,

että

milloin kumahtaa,

toivottavasti

ei tännäänkään.

🙂

Jokohan Sie

oot palannut matkalta,

sitä mietin,

samalla kun ajelen

taas yhtenä perjantaina

kohti kustannuspaikkaa,

huomaathan,

että

jo aikaisin aamusta,

ajattelen Sinnuu,

ajatteletkohan Sie minnuu?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Tännään

se olikin,

viimeinen kerta

tälle kaudelle,

Katinkullassa.

🙂

Näissä maisemissa

kesän aikaan

montakin kertaa

kattelin Nuasjärveä,

Naapurinvaaraa,

rantakallioita,

samalta greeniltä,

missä nyt seison,

aivan tyyntä taas kerran,

nyt vaan puut riisuttuna,

valmiina tulevaan talveen,

minä en.

🙂

Olisin niin halunnut,

että

Sie olisit nähnyt

nämä silimäni maisemat

omilla silimilläsi,

joku kaunis päivä,

kait.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kesän viimeistä

viijään,

kotikentällä.

🙂

Mietin,

miten kesä

onkaan mennyt

tosi nopeaan,

taas kerran.

🙂

Syksy vihmoo

naamaa,

puut riisuuntuvat

lehdistään,

kenttäkin laitetaan

talvikuntoon,

greeneillä jo reiät

siitä muistuttaa.

🙂

Nautin,

seuraavan kerran

tällä kentällä

sitten toukokuussa,

jos vaan

Luoja suo.

🙂

Pitkä odotus

eessä,

kokemuksesta tiiän sen,

pimmeys meinaa

tuossa välillä

ottaa vallan,

mutten anna periksi,

en sitten millään.

🙂

Kohta näilläkin

väylillä kaunis

lumihuntu,

ihmiset hiihtelemässä

pitkin väylää,

nauttien talavesta,

ei pitkä aika

tähän hetkeen.

🙂

Kaipailen

jo tulevia

lämpimiä kelejä,

kun

tämä syksyn viima

menee luihin ja ytimiin.

🙂

Lämmitä minnuu Rakas

lämpimillä ajatuksillasi,

rakkauvellasi.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Hirvittää,

aamuhämärissä

ajella

taas kerran

kohti Pohjois-Karjalaa.

🙂

En ole yksin,

muuta kuin autossani,

kuten

kuvastakin voi nähdä.

🙂

Toivon syvämestäni,

että

hirvitykset

pysyisivät vaan

mettän puolella,

enkä

niitä kohtaisi

edessäni asfalttitiellä.

🙂

Oikeesti hirvittää vähäsen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Minä elän,

joka päiväistä

haavettani kohti.

🙂

Joku kaunis päivä

haaveeni tuo,

Siut luokseni

vihdoinkin suo.

🙂

En tiiä

onko se jo tännään,

vai vasta huomenna,

vai ensi viikolla,

vai ensi vuonna,

se ei haittaa,

silti tiiän

syvällä syvämessäni,

että

minä elän Siulle

tännäänkin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Syvän sannoo

kirjoita joku runo,

mitä kirjoittaisin,

mistä tekstin alkaisin?

🙂

Kirjoitanko

siitä mitä

kaipaan eniten juuri nyt?

🙂

Kirjoitanko

siitä

mikä täyttää

syvämeni juuri nyt?

🙂

Kirjoitanko

siitä,

mistä oon kirjoittanut

jo varmaan

tuhat kertaa?

🙂

En kirjoita,

kirjoitan vaan nämä

kolome sannaa

suoraan syvämestäni:

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Jokkainen päivä,

niin erilainen,

niin ainutlaatuinen,

niin pienine asioineen

kuin suurine asioineen,

tännäänkin,

tiiän sen,

kun Sinnuu aattelen.

🙂

Never say Goodbye!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

 Kahdestaan,

aina vaan,

kuljetaan,

toisemme syliimme

suljetaan,

eikös vaan?

🙂

Sie ja mie,

yhteinen tie,

edessä viel,

ootko sammaa

mieltä

kaukana siel?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Jokkaisessa

päivässä,

jokkaisessa

hetkessä,

niin

Siussa,

kuin

miussa

on varmaan

aina jottain

hyvvää,

ei vaan vikoja,

kuten aina tuntuu.

🙂

Haluan löytää Siut,

kultani,

päivieni ilo,

elämäni valo.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Elämän poluilla,

pitkospuilla,

kuljetaan,

jokainen,

eilen, tännäänkin,

huomisesta ei vielä tiiä.

🙂

Toisena päivänä

vakkaana selekä suorassa,

toisena taas hilijaa horjuen,

tarkkaan askelia katsellen.

🙂

Monen polut

jossain vaiheessa eroaa,

toinen jatkaa toiseen suuntaan,

toinen jää siihen,

jatkamatta matkaa,

astumatta noita askelia,

joita

rakkauven askeliksi

kutsutaan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kapea kuja,

metsikössä,

lehdet narisevat

jalkojen alla,

syksyn ääniä.

🙂

Nuuhkaisen

raitista ilimaa,

ihana tuoksu,

mieltäkin vähän

tämä hetki piristää,

syksyn tuoksuja.

🙂

Vesisajekin

tauonnut toviksi,

ihana värimaailma

riisuttuna ympärilläni,

hetken olen vaan

ihan ihan hilijaa,

tässä näin,

yksinäin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Uusi viikko alullaan,

taas kerran

Pohjois-Karjalaan

matkaan,

pimmeyvessä.

🙂

Saje viimeisetkin

valot vie,

edessä vaan märkä,

tumma tie.

🙂

Hirviä pelekään,

myönnän sen,

tienvieruksia

tarkemmin tännään

tarkkailen.

🙂

Kurjaa

tämä pimmeys

myönnetään,

ikävää matkalla

taka-alalle

työnnetään.

🙂

Saisinpa

Siulta soiton

iloisen,

näkisin

tienkin toisin,

valoisen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Sunnuntai,

ei kiire minnekkään,

eipä jaksaiskaan.

🙂

Vötkyilen,

vajoan sohvan pohjalle,

Sinnuu aattelen,

sanojani tähän

pikkasen saattelen.

🙂

Mitähän Siulle kuuluu,

ootkohan  jo unohtanut miut,

kysymyksiä tuluvii

vaan mieleeni,

enemmän ja enemmän,

iliman vastauksia.

🙂

Milloin vastauksesi kuulisin?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Viimeinen kisa,

varmaankin,

syksy voiton vie,

tännäänkin.

🙂

Aivan tuuleton sää,

Katinkulta kauneimmmillaan,

ruska maalaa

Nuasjärven pintaan

omat taulunsa,

näkisitpä nämä

nyt kanssani.

🙂

Olen sanaton,

kerrankin,

katson vaan tuota

värinäkymää,

särkymätöntä

vedenpintaa,

unohdan,

että

minunhan pittää

lyyä palloo.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂