Perjantai-ilta,

sade ropisee

ikkunan lautaan,

pimeys vallannut

jo maan.

🙂

Saisinpa laulaa

nyt Siulle,

laulaisin rakkauvesta,

laulaisin ikävästä,

laulaisin haaveista,

laulaisin unelmista,

laulaisin suoraan syvämmestä,

vain Siulle!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kiitos Taivaan Isä,

että tässä vielä kirjoitan,

vaikka auto romuna on,

hirvenvasa eloton.

🙂

Kiitos Taivaan isä,

että päiväni jatkuvat

päällä maan,

että pääsen vielä

Maria rakastamaan.

🙂

Kiitos Taivaan Isä,

että suojelusenkelin

kyytiini lähetit,

henkeni siten pelastit.

🙂

Kiitos Taivaan Isä,

kaikesta tästä,

nyt osaan arvostaa

toisin huomista,

elämää, elämistä.

🙂

Kiitos!

🙂

Rakas,

pitkästä aikaa

tässä näin,

ikävissäin,

yksinäin…

🙂

Mitähän Siulle kuuluu,

sitä miettinyt

monta kertaa oon,

Luoja paratkoon!

🙂

Toivottavasti

kaikki on hyvin,

voit hyvin

ja

elämäsi hymmyilee.

🙂

Minä viimeisilläin

voimillain koitan

kammeta itteeni

etteenpäin,

aina ei vaan jaksa

hymmyillä ja

olla iloinen,

ei vaan jaksa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Yllättäen,

kun kuulin sen,

en uskonut,

totuutta tuon,

ikävän uutisen.

***

Olit lähtenyt

kättesi

kautta pois,

eikä mittään

enää muuttaa vois.

***

Monet yhteiset reissut,

koriskenttien kaiut

muistoja vaan,

en vieläkään jaksa

herätä uutiseen

tuohon uskomaan.

***

Miksi lähdit

pois meidän luota,

kertomatta kaikkea

kantamaasi tuskaa tuota?

***

Avoimet kysymykset

mieltäni vaivaa,

ystävän ikävä,

rintaani kaivaa.

***

Joku päivä

portilla taivaan

taas kohdataan,

sitten nauramatta

jääneet naurut

monin kerroin nauretaan.

***

Lepää rauhassa ystäväin!

***

 

 

Haikua kirjoitan,

ikävissäin, allakin päin,

tässä ja nyt,  näin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

En minäkään,

aina jaksa,

iloita, hymmyillä,

oon ihminen,

lihhaa ja verta,

minäkin.

🙂

En minäkään

aina jaksa,

uskoa hyvvään,

uskoa huomiseen,

oon ihminen,

lihhaa ja verta,

minäkin.

🙂

En minäkään,

aina jaksa,

kirjoittaa onnesta,

oon ihminen,

lihhaa ja verta,

minäkin.

🙂

En minäkään,

aina jaksa,

kantaa kaikkea,

oon ihminen,

lihhaa ja verta,

minäkin.

🙂

En minäkään,

aina jaksa,

väsyttää se minnuukin,

oon ihminen,

lihhaa ja verta,

minäkin.

🙂

Mutta aina jaksan:

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kortit pakasta elämän

Meille jaettiin.

🙂

Molemmat

”mustat pekat”

käteensä sai,

hymmyilyttää,

niin, totta kai.

🙂

Ei tullut Meistä,

Leipuri Limppua,

ei Luutnantti Säilää,

vaan kaksi

Pekkaa mustaa,

joista toinen vaan

tänne runoja rustaa.

🙂

Mut huomenna,

kun uuvet

kortit taas jaetaan,

”mustat pekat”

pois me annetaan,

Kuvanveistäjä Kipsiksi

ja

kuvanveistäjän vaimoksi

aletaan

rakkautta ja iloa

maailimaan maalataan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Näillä mennään,

mitä annettu on.

🙂

Ei kiirettä ennään,

sekin kädessä kohtalon.

🙂

Tiiän, että

joku päivä,

Meijän päivä on,

silti ikävä,

suuri ja suunnaton.

🙂

Tuota maalia

kohden kuljetaan,

jokaisesta hetkestä

siihen saakka,

sen jälkeenkin,

nautitaan.

🙂

Rakas,

näillä mennään,

tietenkin niin,

tämäkin runo

piirtyy molempiin

sydämiin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

 

Oo mun valoni,

pimeässä

illassa sunnuntain.

🙂

Oo mun valoni,

tulevassa unessa,

peittoni alla.

🙂

Oo mun valoni,

uudessa aamussa

maanantain.

🙂

Oo mun valoni,

syksyn tuulissa,

räntäsateissa,

kylymissä viimoissa.

🙂

Oo mun valoni,

aamuisin,

kun töihin ajelen.

🙂

Oo mun valoni,

kun töistä kotiin

palailen.

🙂

Oo mun valoni,

nyt ja tässä,

jäljellä olevassa

elämässä.

🙂

Oo mun valoni…

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

kuuntele sanat,

kuuntele niin,

että mie laulaisin

ne Siulle.

🙂

Rakas,

tännään on

Siun vuorosi loistaa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Et uskoisi,

jos päivästä

tästä,

kaiken kertoisin,

sanoiksi pukisin.

🙂

Henkeni kaupalla

kesärenkailla

lumisatteessa

aamulla ajelin,

oikeesti,

silloin pelkäsin.

🙂

Tämäkö

viimeinen matkani lie,

edessä luminen,

jäinen tie.

🙂

Silimät vihdoin

uuden elämän saa,

iliman laseja,

illasta jo kuljetaan.

🙂

Kirkkain

sinisin silimin

Siut joku päivä

nähhä saan,

tuota hetkeä kohti

koko ajan kuljetaan.

🙂

Iliman laseja

nyt taas kulkea saa,

uskotko,

miten mahtavaa?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

 

Rakas,

odottavan aika

aina pitkä on,

muttei loputon.

🙂

Joku kaunis päivä

tämäkin odotus palkitaan,

silloin toisistamme

joka sekunti nautitaan.

🙂

Aitoa rakkautta

sydämissämme

joka päivä kannetaan,

voimia toisillemme

silleen annetaan,

se palkitaan.

🙂

Aito rakkaus

ei koskaan lakkaa,

sydämissämme

se aina, ikuisesti hakkaa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

 

Pitkä päivä,

ilta pimenee,

valo keskiviikosta,

taivaanrantaan pakenee,

ilmakin viilenee.

🙂

Usva näkyvyyden

peittää,

kylmyys oman

varjonsa illan

sekaan heittää,

syksy otteen saa,

yöllä jo pakastaa.

🙂

Talvi tekee tuloaan,

tyrkyttää jo pakkastaan,

otteen se kohta

minustakin saa,

masentaa.

🙂

Rakas,

lämpösi tähän

iltaan rakkauvellasi tuo,

ajatuksissa lennä miun luo,

lämmitä, hellästi hallaa,

annetaan näin

rakkautemme pallaa,

tännäänkin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

 

Tuulessa

rakkauven,

tunnet sen,

kaipuun

rakkaan ihmisen.

🙂

Kaipuu

ihoasi koskettaa,

sydämesi seiniä

omalla tavallaan

kutittaa,

joskus pelottaa.

🙂

Tuuli sydämeenkin

rakkautta puhaltaa,

kuulet sen,

silloin, kun ujeltaa.

🙂

Tänä iltana,

kuuletkin sen,

kun hiljennyt,

avaat oven sydämen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

 

Keltainen lehti

punaisen

seurakseen saa,

ruska luonnon

kaunistaa.

🙂

Syksyn tuulet

pohjoisesta puhaltaa,

posket valkoiset

punan saa.

🙂

Viimeiset kerrat

väylillä vaellan,

ennen kuin

taas kerran,

hetkeksi lopetan.

🙂

Perjantaina sitten,

uudet silmät saan,

leikkaus odottaa.

🙂

Kirkkaimmin silimin,

iliman laseja,

sitten Siut nään,

nauravat silimät,

heräävät elämään.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Sinitaivas,

ilma aivan

kuin keväällä,

aurinko lämmittää,

vaikka talveen matkaan.

🙂

Niin valkoinen lumi

narisee pakkasessa

jalkojeni alla,

melkein -10,

eikä tunnu missään.

🙂

Mieli virkistyy,

kun katson horisonttiin,

sinitaivas tuo hyvän mielen

ikävöivään sydämeeni.

🙂

Tiesitkö Rakkain,

ajattelen tässä ja nyt Sinnuu

enemmän kuin koskaan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Mainio maanantai,

sullakin,

takana pitkä päivä,

mullakin.

🙂

Passikuvaan

matkaan,

hymyssä suin,

onnellisena,

kuta kuin.

🙂

Lokakuukin

lopuillaan,

talvi uusi

tuloillaan.

🙂

Valkoinen maa,

auttaa,

aina jaksamaan,

kulkemaan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakkaus,

moninaista,

ainutlaatuista,

ei aina ikkuista,

joskus yksinkertaista,

ei aina kestävää,

jotenkin koukuttavaa,

niin houkuttavaa,

iloista,

surullista,

aitoa,

kuin lämmintä

maitoa,

koskettavaa,

itkettävää,

naurattavaa,

laulattavaa…

🙂

Lista jatkuisi aina vaan…

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Lauantai,

heti aamusta jo

ajelen kohti

lapsuuden kotipitäjääni,

äidin luo.

🙂

Kattelen matkalla

näitä tuttuja maisemia,

monta muistoa mahtuu

tähän pieneen matkaankin.

🙂

Hiljainen on kylätie,

toista se oli ennen,

aivan niin kuin kaikessa.

🙂

Ennen oli kolme kauppaa,

nyt enää yksi,

jossa minun lisäksi

vain muutama asiakas.

🙂

Olen hukassa,

kun en löydä ees

tästä pienestä kaupasta,

mitä olen etsimässä

ostoslistan mukaan,

on sitä surkea kaupassa kävijä,

edelleenkin.

🙂

On hiljaista,

lunta sattaa

taivaan täydeltä,

vaakatasossa,

tulee paha keli

ajella takaisin.

🙂

Maistuupa kahvit

hyvälle,

pullan kera

oman äidin kanssa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Perjantai-ilta,

taas yksi viikko

takana,

viikonloppu edessä.

🙂

Ensi yöksi

luvattu jo luntakin,

onhan tuo

aikakin.

🙂

Lumivaippa

peittää sitten maan,

saapuu pimeyttä

taltuttamaan.

🙂

Illatkin valoisemmaksi

muuttuu,

kun joka paikasta

musta maa

puuttuu.

🙂

Tulisi sitten

kunnolla vaan,

taivas sajettaa

vaan

ammollaan.

🙂

Tervetulloo talavi!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂