Usva laskeutuu,

ilta saapuu

huomaamatta,

äänettömästi,

päiväkin

mennyt maaten,

nukkumaan.

🙂

Huokaan,

veden pinta värreilee,

sekin kuuli huokaukseni,

aivan kuten

Taivaan Isäkin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

nojjaa minnuun,

otetaan nokoset,

nukutaan huomiseen,

uuteen, ihmeelliseen.

🙂

Nähhään samat

haaveet, unelmat

unessa tässä,

ollaan jo hetki

yhdessä,

elämässä tässä.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Lennä lennä

Leppäkerttu,

ison kiven juureen.

🙂

Lennä lennä

Leppäkerttu,

rakkaani Marin

syvämeen suureen.

🙂

Lennä lennä

Leppäkerttu,

rakkaani Marin

silimien etteen.

🙂

Lennä lennä

Leppäkerttu,

rakkaani Marin

mukkaan uimaan

lämpimään vetteen.

🙂

Lennä lennä

Leppäkerttu,

takaisin illaksi

luokseni taas tuu.

🙂

Lennä lennä

Leppäkerttu,

täällä outtaa

hymmyilevä suu.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Pilvetön taivas,

ihanan lämmin,

pieni tuulen vire

huuhtoo poskipäitäni,

palanutta, punaista nenääni.

🙂

Hymmyilen,

on kesä,

oikein kesien kesä.

🙂

Mietin samalla,

millainenhan onkaan

huomisessa

Meijän kesämme?

🙂

Miepä tiiän,

silloin paistaa

rakkauven aurinko

niin

kirkkaasti,

ettei se ole ikinä paistanut.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Ihana hetki,

lämpimiä sanoja,

aitoja tunteita,

rakkautta,

kesäpäivässä.

🙂

Muutama minuutti,

vieläkin hymmyilen,

tunnen miten Siekin

niin teet,

tiiän sen.

🙂

Sie siellä

järveen pulahtelet,

ihoasi viilentelet,

auringon kanssa kilipaa

ihanasti hymmyilet,

päivässä maanantain.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Tie elämän,

kuljettavana,

elettävänä,

edessä niin

elävänä.

🙂

Luoksesi

matkaan,

hilijalleen,

päivä kerrallaan.

🙂

Joka päivä

lähenpänä

on risteys,

jossa seisot,

minnuu ootat

ihanan hymysi kera,

lailla enkelin.

🙂

Unelmissain

jo

jarrutan,

autoni sammutan,

sylliisi kiiruhdan,

kera

hallauksen ihanan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

matkaa kanssani,

taas kerran,

haaveisiin, unelmiin.

🙂

Soudetaan yhdessä

tuonne saarelle,

rantauvuttaan,

istutaan

vuosien huuhtomalle

kalliolle.

🙂

Ollaan lähekkäin,

annetaan veden

kastella jalkamme,

nojataan toisiimme,

ollaan tässä hetkessä,

Sie ja mie.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kaunista,

lämmintä,

tyyntä,

viatonta.

🙂

Suvi Suomen

kauneimmillaan,

taivaskin maalaa

itseään valkoiseen huntuun.

🙂

Nuuhkaisen,

tunnen tuoksun

kesäisen,

raikkaan,

ihanan.

🙂

Tunnetko Sie?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Hilijaista,

vain

tehtaan myllyjen

vaimea ääni

jossain kauempana.

🙂

Seison

entisen montun

näköalapaikalla,

ihhailen ihanaa

kesäpäivää,

sinistä taivasta,

lämmittävää aurinkoa,

tyyntä

torstaikesäpäivää.

🙂

Hetken hengähdän,

vejän happea,

että

voi taas jatkaa

töitä,

mitkä loman aikana

eivät vähenneet,

ei niin.

🙂

Päivätkin

vähän sekaisin,

koko ukkeli,

kun

pittää aamulla

herätä aikaisin,

pikaisesti nauttia

aamukahvit,

autonnokka kohti

kustannuspaikkaa,

arki taas.

🙂

Onneksi

muutaman päivän

päästä taas viikonloppu,

pehmeä lasku töihin,

hyvä niin.

🙂

Sinä taijat olla

lomalla,

hilijaiseen hetkeen

halluisin kuulla ääntäsi,

rehellisesti sanoen

joka hetkeen

niin halluisin.

🙂

Olisikohan se

mitenkään mahdollista?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Viikonloppu verottaa

väsynyttä miästä,

ei sitä ennää

mikkään nuori ole,

vaikka

mieli muuta sanoisikin.

🙂

Buranaa

mennyt kisojen

lomassa

enemmän kuin arvaatkaan,

mutta

taisi se olla loppujen lopuksi

sen arvoista,

vai oliko?

🙂

Mitäkähän

Siulle

kuuluu?

🙂

Mie vaan

täällä

valitan

vanhemmuuttani

tietämättä

miten Siulle mennee?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Viimeinen kisapäivä

eessä,

jännittää,

riittääkö voimat

vielä taistella

kolmas päivä peräkkäin,

kisan voitosta.

🙂

Ensimmäinen väylä,

kentän vaikein väylä,

niinhän siinä kävi,

että palloni etittiin

metän siimeksestä

kunnolla

ja

löytyihän se,

mutta

eipä lähtenyt

kisa käyntiin

aivan sillä lailla,

mistä haaveilin

ajellessani kentälle.

🙂

Eka väylällä

jo

pelattu johtoasema

nollille,

toisen väylän

jälkeen

jo jääty jälkeen,

oon minä huono,

oikeesti!

🙂

Olisin tarvinnut

Siun caddieksi,

puristamaan minnuu

käestä silloin,

kun sitä olisin tarvinnut.

🙂

Enhän ole pelannut

koko kesänä näin huonosti,

en tosiaankaan,

mikkään ei onnistu,

molemmat banaanitkin

ja

muut evväät syöty

ennen ensimmäistä taukoa.

🙂

Miten tämä

on niin vaikeeta,

oikeesti,

ossaanhan minä lyödä,

tännään en.

🙂

Niinhän se on,

että

eihän tuhertajan

tarviikkaan voittaa kissaa,

saati koiraa…

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kotikenttäetu,

sehän se olisi,

mietin,

kun aamupuuroa

nautin,

kahvikuppi täynnä

juuri keitettyä kahvia

ja

ulos kattelen,

vettä tihuuttaa,

piru vieköön,

tuonneko pitäisi

lähtee

iltapäiväksi käveleen?

🙂

Onneksi saje

hellittää juuri kun,

alkaa kisavuoroni,

aurinkokin pilkistää

piliven takkaa,

yläfemman hymyineen

mulle korkeelta nakkaa,

pellahan poika hyvin

kuulen kuiskauksen.

🙂

Eipä poika pellaa hyvin,

pittää heti tunnustaa,

kun

takkuaa alusta alkaen

ja

kotikentällä vielä.

🙂

Mikä tässä oikein jännittää,

tutut maisemat,

mukavat pelikaverit,

huuli lentää

vaikka

kaikki tuherrettaan

vuoron perrään.

🙂

Loppujen lopuksi

hyvinhän se meni,

vaikka välillä

näytti tosi pahalle,

mutta

kaipa sitä sitten

jottain on oppinut,

kun

joka päivä

näihin maisemiin

luunsa raahaa,

vaikka

kuinka kolottaa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Aamupäivä töissä,

perhoset vattassa,

vaikka

masu täynnä

ruokaa,

että jaksaa

pitkälle iltaan,

pellailla,

horisonttiin,

auringonsiltaan.

🙂

Katinkulta

kommeuvessaan

edessäin,

kisajännityksen

näkkee pellajien

naamalta,

niin miunkin.

🙂

En meinaa

pysyä pöksyissäni,

tätä oon outtanut

koko pitkän talven,

että

nyt näytetään,

mitä osataan

tai

sitten ei.

🙂

Kivat

pelikaverit,

tiiän sen

jo

ensimmäisen

pelatun väylän jälkeen,

vaikken

tunne

ennalta kettään

heistä.

🙂

Juttu luistaa,

huumoria ilimassa,

vaikka

tiiän sen,

että kaikkia

jännittää

ihan yhtä paljon

kuin minnuukin.

🙂

Iltaan mahtuu

monenlaista

lyöntiä,

hyviä, huonoja

ja

erittäin huonoja.

🙂

Putitkin

ei millään

löydä reikään

vaikka

siinähän

se on ihan eessä,

kiepasee.

🙂

Nuasjärvi

kaikessa kommeuvessaan

griinin takana,

tietenkin

omistaa nyt miun

yhden pallon,

kun sinne sen imaisi,

pitäköön ketale senkin,

kun

muutenkin tämä väylä

meni ihan häneksi.

🙂

Viimeistä väylää

viijään,

klubirakennus

griinin takana,

jännittää,

etten lyö

pallon kylykeen,

saisi terassilla

oluitaan nauttivat

valkoisen pomppivan pallon

seurakseen.

🙂

Kyllä se pallo

lopulta viimeisen

väylän kuppiin upposi,

pitkä viisituntinen takana,

tuntuu jaloissa,

vanahoissa lonkissa,

syvämessä vain ikävä Sinnuu.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Pientä illoo,

päivään tähän,

elämähän,

auringonsätteetä

kirkkasta tuosta,

ei tartte nyt

kiirehtiä, juosta.

🙂

Sinitaivas

auringolle kirkkaalle

taustan antaa,

sillä

tämän päivän

jaksaa kantaa.

🙂

Paista aurinko

Rakkaalleni myös,

onkohan Hän

lomalla

vai

jo työs?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARi!

🙂

Matka taittuu,

Kainuu vaihtuu

Pohjois-Karjalaan,

laulan mielessäin

Leevin laulua

Pohjois-Karjala.

🙂

Valtimolla

ei kettään

liikenteessä,

Suomen pienimmälläkin

ABC-asemalla

aivan hilijaista,

taisi olla

yksi traktori

parkissa.

🙂

Nurmeksen

viitta venäjänkielisine

opastuksineen

vilahtaa vaan ohitse,

samoin Nurmeksen risteys,

sinne ei taija osata

muut kuin juuri nuo

venäläiset.

🙂

Juuka saapuu,

ABC-asemaa laajennetaan,

taisi tulla Valtimolle

suunnatut rahat

väärälle asemalle,

pakko käydä ihan sisällä

juomassa

kupponen kahvia ja lohiriisipiirakka,

että jaksaa jatkaa matkaa.

🙂

Asemalla

aina sama ”raati”

istumassa

tutuilla paikoillaan,

kohta varmaan pittää

alakaa morjenstaan heitä,

kun joka viikko samaan aikaan

istuvat omilla paikoillaan.

🙂

Matka jatkuu,

seuraavaksi

ohittelen

Nunnalahden,

kilpailevat uunivalmistajat

isoine monttuineen

lähellä toisiaan

ahkerasti valmistavat

lämmittäviä takkoja

ympäri maailimaa,

pieni paikka,

menestyneet uunit,

täällä osataan.

🙂

Nyt jo olen kohta

Kolinportin risteyksessä,

vielä onneksi muistan

kääntyä tästä

kohti Outokumpua,

tiiän tiiän Rakas,

joku päivä tämä dementikko

ajelee Joensuuhun asti,

kun ei muista ennää kääntyä

oikealle tielle.

🙂

Onneksi vielä muisti pellaa,

niin mikä päivä tännään olikaan?

🙂

Seuraavaksi Polovijärvi,

millaistahan täällä olisi

asua

keskellä oikeastaan ei mittään,

no on täällä jäähalli ja kunnanvirasto,

eihän sitä muuta tarviikkaan

näissä pienillä paikkakunnilla,

niin ja tietenkin

huoltoaseman raato,

mistä on viety tankit ja huoltopaikat

noille

ABC-asemille,

mitä rakennetaan tuolla

matkan varrella.

🙂

Seuraavaksi jo häämöttää

tehtaan savut,

tänne on aina kiva tulla,

tännäänkin!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Perhonen,

bägin vieressä

taas kerran

lentelee,

minua samalla

katselee.

🙂

Tiiän

kuka olet,

tiiän,

tunnen sen,

oot tullut katsoon,

peliä poikosen.

🙂

Minne lennät,

milloin nähhään taas,

huomennako,

toivotaas.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Sajepisara,

kirkas, eloisa

edessäin.

🙂

Ropisee,

pisara ehjänä

edelleen,

särkymättä,

hievahtamatta.

🙂

Voisinpa

miekin olla,

särkymättä, ehjänä,

ihan tässä  vaan,

ilman mitään ikävää,

tuskaa tuntematta.

🙂

Odottaisin,

että

aurinko ilmestyisi

pilvenraosta,

valaisisi minut

uuteen päivään,

iliman huolia, ikävää,

särkymättä.

🙂

Tule jo aurinko

sieltä piliven takkaa!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Pitkä päivä,

sunnuntai,

sajetta,

harmaata,

ohitse kiitäviä

sajepiliviä,

niin tummia,

 niin harmaita.

🙂

Ei lopu millään,

ei vaikka kuinka

sisällä ootan

ja

ulos kattelen.

🙂

Samalla

lailla

sattaa

ihan maahan

asti,

lätäköt vaan suurenee,

eikä

varmaan koko

ensi yönäkään

vielä tuo saje

ohi mee.

🙂

Mistä

nuo pilivet

jäi

tähän päälle

pyörimään,

satteita antamaan?

🙂

Onneksi

säätiedotus

sai taas

hymyn huulille

nousemaan,

kun

ensi viikolle

helteitä luvataan.

🙂

Ei haittaa

ennää

nämä satteet,

satakoon

koko yön,

niin

aamulla

uusi viikko

tuo tulleessaan

lämpimät tuulet,

helle säät,

auringon,

sinitaivaan,

sen kesän,

minkä muistan

kaukaa lapsuuvestani.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Tästä se

alakaa,

uusi päivä

aikainen herätys,

aamupuuro,

kahvia,

evväät pelikentälle,

juomaakin.

🙂

Ei vielä

kettään kentän

parkkipaikalla,

oon eka,

kisajännitystä

ilimassa,

varmaan muillakin.

🙂

Pakkailen

evväät bägiin,

juomiakin

tarpeeksi mukana,

ettei vaan ala janottamaan.

🙂

Muitakin alkaa

ilmaantua pelipaikalle,

käyn maksamassa

kisamaksun,

hyvä mieli,

hymmyilen.

🙂

Ensimmäiset

harjoituslyönnit

rangella,

hyvin tuntuu

pallo lentävän,

kori tyhjenee

hetkessä,

iloiset ilimeet

muillakin kasvoilla,

ei ennää tietoakaan

tuosta

kisajännityksestä.

🙂

Äkkiä harjoittelemaan

puttia,

kokkeilemaan palloja,

millä tännään pellaisi.

🙂

Hyvin luistaa pallot,

kenttämestari onnistunut

työssään,

aikaisin aamusta.

🙂

Kisakierros

etenee hienosti,

kerrankin kulukee,

ei ole turhaan

joka päivä

raahautunut kentälle

vaikka on kuinka väsyttänyt.

🙂

Hymyssä suin

puttaan viimeisen puttini,

mitali tullee,

tiiän sen,

kun nostan

pallon taskuun

ja

kättelen pelikaverit.

🙂

Mutta

palkintojen jaot

saa jäädä,

kiire jo ajamaan

hakemaan äitiä

monen sajan kilometrin

päästä,

äkkiä siis kottiin,

suihkuun, vaatteiden vaihtoon

ja

tienpäälle.

🙂

Vähän väsyttää,

näläkäkin,

ei aamuiset evväät

ennää

vaikuta mahassa,

pakko ostaa

matkalta

jäätelötötterö,

kun

mainostavat

niin nätisti matkan varrella

tien poskessa.

🙂

Maha tykkää,

niin,

jäätelöstä meinaan,

ei tainnut olla

laktoositonta,

onneksi ajelen

yksikseni.

🙂

Perillä ollaan,

kahvin tuoksu

tuntuu ulos asti,

mummulan muistot

tulevat mieleen,

kun

astun autosta ulos

ja

muistelen

miten lapsena

vietin kaikki kesäni

näissä maisemissa,

tämän talon pihalla,

naapureissa,

meren äärellä.

🙂

Siitä on kauan,

oonkohan tullut vanahaksi,

no

enkä oo,

minähän olen se

sama poika,

joka ajoi tässä

kylätiellä ojaan pyörällä

opetellessaan ajamaan,

molemmat polvet auki,

silmät kyynelissä,

tosin nyt

vaan silimät kyynelissä,

polovet kuluneina,

jalat väsyneinä,

mutta

sama mies.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂