15.9.2018 / Mummola

Lauantai-ilta,

aamupäivän kisa

takana,

pakko myöntää,

vähän hatuttaa,

vähän väsyttää.

🙂

Ajelen kohti

mummolaa,

missä vietin

kaikki kesäni

lapsuudessani.

🙂

Näitä teitä

olen kulkenut

niiiiiiiiin monta

kertaa aiemmin,

samat seudut,

vuojet vaan

muuttaneet maisemaa,

ettei enää tahdo tunnistaa.

🙂

Tämäkin väli

tuntui aina niin

pitkältä,

nyt se sujahtaa

omalla autolla

hetkessä,

hyvvää musiikkia

kuunnellen,

ruskaa ihhaillen.

🙂

Tuttu mummolan

mökki edessäin,

eletyt vuojet näkyy

seinissä, julkisivussa.

🙂

Muistan,

miten tässä

pihalla ennen aina

leikittiin,

eri pelejä pelattiin,

jalkapallon pomputtelua

sinnikkäästi opeteltiin.

🙂

Muistan papan

viemässä ruokaa

Pimulle, ajokoiralleen,

tuolla sen häkki oli.

🙂

Muistan miten

mummu koputti

ikkunaan,

kun tuhmia tehtiin.

🙂

Nuo pihan

ennen niin pieniä,

nyt korkeita ja uljaita.

🙂

Naapurissakaan

ei ennää kuulu

kanoje kotkotus,

ei kukon kiekautus.

🙂

Seison vielä hetken,

suljen silimäni,

olen eilisessä,

olen tässä hetkessä,

olen onnellinen,

että tiiän sen,

että joku kaunis päivä,

Sie ja mie seistään tässä

samassa paikassa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Speak Your Mind