Polku tuo,
kapea ja raihnainen,
kasvaa umpeen,
vuosi vuojelta.
🙂
Kulkijat kaikonneet,
elämäänsä hävinneet,
maisemat nää
unohtaneet.
🙂
Kävelen,
katselen ympärilleni,
nuokin kivet tuolla,
pienenä näytti
niin isoilta,
nyt ennää
vanhoilta,
niin kuin minäkin.
🙂
Vuojet vierii,
elämän lanka
lyhenee hetki hetkeltä,
vieläkö kerkiän
näyttää Siulle rakkauteni.
🙂
Rakas,
kyllä mie kerkiän.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂