Montakohan kertaa,
herätessäni,
olen koettanut
sängyssäni
viereistä tyhjää paikkaa
kädelläni,
toivoen syvämmessäni,
että
nyt olisi jo se aamu,
Meijän aamu.
🙂
Meijän aamussa,
tunnen vierelläni Siut,
kuulen vierelläni Siut,
hymy nousee korviin,
kun
silimäni aukaisen.
🙂
Katson Sinnuu,
huudan sisimmässäni
sanan
vihdoinkin,
Sie oot siinä!
🙂
Ei vielä tänä aamuna,
eikä huomennakaan,
mutta,
joku kaunis aamu
herräät siihen,
kun
joku katsoo Sinnuu,
hymmyilee
maailman onnellisinta hymmyy
kasvojesi eessä,
sanoen sanat:
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Speak Your Mind