Viimeinen kisa,
varmaankin,
syksy voiton vie,
tännäänkin.
🙂
Aivan tuuleton sää,
Katinkulta kauneimmmillaan,
ruska maalaa
Nuasjärven pintaan
omat taulunsa,
näkisitpä nämä
nyt kanssani.
🙂
Olen sanaton,
kerrankin,
katson vaan tuota
värinäkymää,
särkymätöntä
vedenpintaa,
unohdan,
että
minunhan pittää
lyyä palloo.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂