Archives for helmikuu 2017

Keskiviikkoilta,

täysikuu

valaisee

ihanasti.

🙂

Lumi narisee

jalkojen alla,

kaivan kännykän

taskusta,

että

voin ikuistaa

tämän hetken.

🙂

Nappailen

muutaman kuvan,

kuu hymmyillee

taivaalla.

🙂

Pakkasta -15 astetta,

kylymä viima,

meinaa

käjet paleltua.

🙂

Katselen ympärilleni,

yksin oon,

ei ketään muita

tässä hetkessä

hymmyilemässä

kuun kanssa kilipaa.

🙂

Huuruiset puut

suojaavat

tietäni,

posket alkaa

punertua,

viima purree.

🙂

Mietin

minkä reitin

kävilisinkään,

kun

on aikas kylymä.

🙂

En anna periksi,

sammaa reittiä

kuin eilen,

kävi miten kävi.

🙂

Laitan vauhtia lissää,

Kyniksen sillan yli meen

jo

melekeen juoksu jalkaa,

onneksi ei kukkaan nää,

tälläista loikkijaa

illassa keskiviikon.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Tiistai-ilta,

ihana pakkanen,

tuulen tuiverrus,

jäätynyt joki,

huuruiset puut,

katuvalot loistossaan,

nariseva lumi.

🙂

Kävelen,

taas kerran,

yksin,

ajatuksissain,

haaveissain.

🙂

Jos vaan

joku näkisi

pääni sissään,

niin

hän

näkisi siellä

Siut

hymmyilemässä.

🙂

Nytkin

kävellessä,

lumen narskuessa

nastakenkien

alla

hymmyilen,

joka kehon osallani,

kun

mietin,

miltä sitten tuntukaan

näyttää Siulle

kaikki nämä maisemat,

mistä olen

melkein joka ilta

Siulle kirjoittanut.

🙂

Ihana sitten pysähtyä

ponttoonisillalla,

katella molempiin

suuntiin jokea pitkin,

nähhä myös Siun silimillä

samat mitä miekin nään.

🙂

Niin monta paikkaa

missä pysähhyttään,

seisotaan,

kerron kaikkea

jokaisesta paikasta,

Sie kuuntelet,

hymmyilet,

mie hymmyilen silloin

maailiman rakastuneimman miehen

hymmyy,

aivan varmaan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

hetki pieni,

suuri ja mahtava

niin,

taas yksi juttu

unelmiin,

haaveisiin.

🙂

Muistoja

paljon

takana,

päiviä,

öitäkin,

jokainen niistä

tärkeä

tahollaan,

ei niitä

vaihtaisi pois,

milloinkaan.

🙂

Paljon yhdessä

tehtävää,

nuo unelmat,

nuo haaveet

joskus vielä,

toteuttaa.

🙂

Mutta

siksi

kaiken jaksaakin,

itselle nauraakin,

kun,

tietää sen,

on kohdannut

elämänsä rakkauven.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Sunnuntai,

viides helemikuuta,

Siun ja Runebergin

päivä.

🙂

Paljon Onnea Rakkaani,

Olet päivänsankarini

nro 1.

🙂

Voisinpa

antaa

Siulle

nyt

lämpimän halin,

synttärisuukon,

laulaisin

iloisin huulin

Paljon onnea vaan,

paljon onnea vaan…

🙂

Niin Rakas,

joku kaunis

Runebergin päivä

kuuletkin

lauluni,

näet

iloiset silimäni,

tunnet suutelevat huuleni,

lämpimät käteni.

🙂

Vielä kerran Rakkaani,

Paljon Onnea!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

täällä ollaan,

lähelläsi,

etelässä

haistelemassa

etelän

lämpimiä tuulia.

🙂

Mieluummin

tosin

maistelisin

Siun

punaisia huulia.

🙂

Saispa

nähhä

nauravat

kasvosi,

iloiset silimäsi.

🙂

Saispa

tuntea

hellät kätesi,

rutistuksesi,

hallauksesi,

suuvelmasi,

niin

saispa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Perjantaiaamu,

kello viisi,

vilikaisen

ikkunasta ulos,

ei hyvänen aika,

lunta tullee

samalla

tahdilla

kuin

nukkumaanmennessä.

🙂

Tunnin päästä

pittäisi

olla

jo

tuolla tienpäällä

menossa,

ei hyvältä näytä.

🙂

Aamukahvitkin

meinaa

mennä väärään

kurkkuun,

kun

silimät

kurkkaa

ikkunasta

ulos.

🙂

Kohta liukastelen

tuolla

jäisellä

tiellä,

jossa

irtolunta

1o cm

vähintään.

🙂

Pitkä matka

ajella

ensin

Pohjois-Karjalaan

ja

sieltä

sitten

lähellesi.

🙂

 Matkalla

Pohjois-Karjalaan

huomaan,

että

ovat

tainneet

aura-automiehet

nukkua

vaimojensa

kainalossa

myöhään,

kun tiellä vaan

edellä ajaneiden

autonjäljet.

🙂

Vauhti

hidastuu,

pittää

päästä

vielä illaksi

eteläänkin.

🙂

Pohjois-Karjalassa

sitten

päivä sujuu nopsaan,

kohta

lähdettävä

tuonne

isommille teille

ajeleen

kohti etelää.

🙂

Matka sujuu

hyvin,

huomaan

vaan,

että

tuulilasinpesuneste

loppumassa,

kun

kaikenmaailiman

suolaa

kylvävät

olan takaa

etelässä,

että

tiet pyssyisi

sulana.

🙂

Autostakin

sen

näkkee,

ei tuolla

ilikee

takaisin

sunnuntaina

ajella,

kun

on jo nyt

niin

likainen.

🙂

Ilta

pimenee,

lumet

vähenee,

jee,

taijan olla etelässä,

pitkä päivä takana.

🙂

Olen lähelläsi.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Pakkasta -8,

vesi jäätyy

tuulilasiin.

🙂

Pyyhkimet

tekevät

pyyteetöntä työtään,

tuulilasin puhallin huuta täysillä,

ei sula, ei.

🙂

Ihmesää,

pakkasta

ja

vettä sattaa,

en ymmärrä.

🙂

Mutta

ehkä parempi näin,

ei tule ennää

kamalasti lissää

lunta,

vaan

vettä ja räntää.

🙂

Muutamaa

tuntia myöhemmin,

vai ei tule lunta?

🙂

Eihän tämä

ole ennää

ees

mahollista?

🙂

Nyt se vesi

tullee

sitten lumena,

koko talaven

lumetko se

sattaa kerralla?

🙂

On tämä talavee…

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Helemikuu,

vihdoinkin,

talvi kääntyy

lopuilleen,

no ei ehkä

ihan vielä,

mutta

kuitenkin.

🙂

Tähti, kuu,

Eino Leino ylväänä,

sulana virtaava

joki,

joka

tässä pakkasessa

hyhmässä,

osittain

jäässä.

🙂

Seison

joenvarressa,

kattelen

illassa

tätä

näkyä,

yksinään,

aivan

kuin

Eino Leinokin

selkäni takana

hiljaa,

samassa

asennossa,

aina vaan.

🙂

Hiljaista,

vain

lumi rutisee

jalkojeni

alla,

kun

kävelen

joenvartta.

🙂

Hilijainen hetki,

seison hetken paikallaan,

nautin tästä maisemasta,

Eino kanssa.

🙂

Tumma joki,

kaupungin valot,

kuu ja tähti,

vain Sie Rakas

puutut

tästä maisemasta.

🙂

Niin

joku kaunis ilta

seisotaan

yhdessä

Einon vieressä

ja

muistellaan

tätä

kirjoitusta.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂