13.9.2016 / Palavat kynttilät

palavat

Tunteellinen hetki,

tiistai-ilta,

palavat

kynttilät

jalkojeni edessä,

yksi ruusukin.

🙂

Sytytän kynttilän,

kyynel valahtaa

poskelleni,

tässäkö oli

määränpääsi?

🙂

Ei elämä

sinua koulukaverini

aina

oikein kohdellut,

ei sen näin

olisi pitänyt päättyä.

🙂

Katselen

palavia liekkejä,

paikkaa

mistä sinut löydettiin,

aivan hiljainen kylänraitti,

iltakin hämärtymässä.

🙂

Mietin tätä

elämää,

onko tässä oikeesti

mittään järkeä?

🙂

Täällä eletään,

tietämättä

huomisesta,

kuka lähtee

täältä tänään?

🙂

Siellä

ylhäällä

ei tarvitse

enää

murheita

kantaa,

voi vaan elää,

rakkautta antaa.

🙂

Ystäväni muistoa kunnioittaen.

🙂

MARI,

RAKASTETTAAN ME TOISIAMME

TÄNNÄÄNKIN,

NIIN PALJON KUIN VAAN VOIJAAN!

🙂