26.11.2015 / Sanomatta sanaakaan

lonely

Joskus

sitä miettii

illan hämärissä,

että

miten kauan

pittääkään

yksin

katella

tähtiä taivaan

sanomatta sanaakaan?

🙂

Ei näy

tähdenlentoa,

ei kuutakaan,

kelle kertoisi,

että

nyt tarviisin

olkapään,

mihin nojata,

missä olla vaan,

sanomatta

sanaakaan.

🙂

Siinä hetkessä

sitä

hilijaa

nyyhkäisee,

poskelle valuneen

kyyneleen

pois pyyhkäisee,

sanomatta sanaakaan.

🙂

Ken

tietää

tunteen,

mistä nyt

kirjoitan,

ymmärtää,

miltä tuntuu

istua pimeässä

marraskuun illassa

ihan yksin

sanomatta sanaakaan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂