Hymmyilevä
nuori mies,
kauan sitten
nurmikolla
istumassa,
tulevaisuus
vielä
täysin avoinna,
ei huolia,
ei murheita.
🙂
Ei tiennyt
hän,
mitä maailima
tuokaan tullessaan,
miten se muuttuu,
joka päivä.
🙂
Sama hymy
huulillain,
istun sohvalla,
mietin huomista,
mietin Sinnuu Rakkaani.
🙂
Milloin
Sie astut
ovestani,
milloin
Sie tartut
käestäni,
pijät siitä kiinni
loppuelämäsi ajan?
🙂
Sitä
miettii
tuo nuori mies
tännään
sunnuntaina.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂