Pitkästä pitkästä
aikaa,
nukuin sikkeesti,
katsoin unien
taikaa.
🙂
Ei hellekkään
yöllä piinannut,
ei hikikään
iholle enää
tunkenut.
🙂
Rauhallisin
mielin
aamuni aloitin,
kahvia maistelin,
ulos samalla katselin.
🙂
Mitenkähän
Siun
aamusi nykyisin
valkenee,
mitä enemmän
tätä kirjoitan,
sitä enemmän
ikävä syvenee.
🙂
Nyt mie
jo huokailen,
kyyneleenkin
poskeltain
pyyhkäisen,
nyyhkäisen.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI !
🙂